torstai 27. joulukuuta 2012

Iso tyttö


Hymy on kasvanut valtavasti! Ainakin tuntuu siltä. Tyttö pääsee jo melkein sohvalle, ainakaan yrityksestä ei ole puutetta.. On se silti vielä onneksi niin rääpäle, pallero <3 Pitäisi muuten punnita pitkästä aikaa!
Olen oppinut ihanaisesta pennustani paljon tämän kahden viikon aikana jonka hän on kotona ollut. Hymy on erittäin jääräpäinen, mutta on osoittautunut myös todella fiksuksi! Tämä tyyppi ei helpolla luovuta jos jonkun oveluuden keksii, kuten esimerkiksi sohvalle kiipeämisen ihmisiä tikapuina käyttäen. Sen se keksi jo toisena päivänä kotiutumisestaan. Ja jos sohvalle ei pääse, kiipeämisyritykset jatkuu kunnes Hymy harhautetaan jollain järkevämmällä tekemisellä :)

Hihnassa kulkeminen sujuu Hymyltä nykyään kuin luonnostaan, alkukankeuden jälkeen. Pyynnöstä
luonnistuu myös ensimmäisenä opittu käsky: istu. Maahanmenoa harjoitellaan ahkerasti!
Sisäsiisteys on hyvässä vauhdissa, ainakin kotioloissa. Jouluna tuli todettua, että kyläillessä vessatavat meinaavat unohtua, ja matto houkutteli Hymyä hirmuisesti (terveisiä vain äidille!)..
Kotona ei vahinkoja satu enään oikeastaan ollenkaan, paperille tai ulos senkin edestä. Niin hieno tyttö! Mielessäni Hymy on koirien Einstein, oikea järjen jättiläinen ja tuleva maailmanhuippu, kaikessa..  ;) Tai ehkä syynä on se, että Nellan kanssa sisäsiisteyden oivaltaminen vei kuukausia, vertauskohde kohdallaan!
Koska kirjoittaminen lattialla alkaa nyt käydä mahdottomaksi, kiitos pienten tassujen jotka huiskivat näppäimistöllä kokoajan, ja hampaiden jotka kaluavat koneen nurkkia ja johtoja, jatkan kuvallisin menetelmin.

Ps. Hymy on nyt 2 kuukautta ja 2 päivää vanha. Ei siis ihme kun tämä marsu alkaakin jo näyttää ihan koiralta!
pps. Kuvien laatu on valitettavasti aika kuraa, kun järkkärin laturi on kateissa, käytössä vain puhelimen kamera


Kutsumanimi vol 2: "tasmanian pussipaholainen"

Hymy 2kk

Hymy 2kk, oikein poseeraten!

Jouluna otettiin rennosti joka iikka


torstai 20. joulukuuta 2012

ihana ihana ihana!


Hymy on i h a n a.
Suloinen, sylikoira, reipas, supervilli ja rohkea! Voisin käyttää satoja muita adjektiivejakin. Kuten esimerkiksi, pieni, tai minimaalinen suorastaan.. ;)
Sisäsiisteys on hyvässä vauhdissa, tämä tyttö on osoittautunut kovin fiksuksi ja nopeasti oppivaksi. En malta odottaa että pääsemme yhdessä tutustumaan kunnolla tähän ( hymyn silmissä etenkin) ihmeelliseen maailmaan, tapaamaan muita pentuja pentutreffeille ja myöhemmin kokeilemaan agilitya, tokoa ja näyttelyitä sekä kaikkea siltä väliltä! Suunnitelmia on jo vaikka minkämoisia.
Koska en osaa oikein muuta kertoa väsymyksen, joulukiireiden, pentuihanuuden ja työelämän lannistamana, kerron Hymystä mielummin kuvina, kunnes saan istahdettua alas ajan kanssa kirjoittelemaan kaikesta ihan alusta asti! Nytkin eräs tuolla kaipailisi leikkiseuraa..

Ihanaa ja rauhallista Joulua, karvakorville myös! <3

Kotimatkalla 13.10.

Saatiin mukaan kaikenmoista jännää! Etenkin oranssi lelu ollut suosiossa

tätä ei voi sanoin kuvailla! <3

näyttelyvalmiita, ehh?
no, kuvan tarkoituksena katsella lähinnä miten tyttö tuosta muuttuu kasvaessaan :)




tiistai 18. joulukuuta 2012

Pentuarkea! :)

Pentu saapui kotiin tänä torstaina, 13.12. Suloinen trikkityttö, painoa hurjat 1020g kasvattajalta lähtiessä ;)
Viralliselta nimeltään tyttö on Helmilän Estelle, tutummin meidän kesken Hymy.
Hymy on oikea sylikoira, ja oppinut myös käyttämään mua tikapuinaan, kun haluaa sohvalle tai sängylle.. Tempperamenttia tuntuu riittävän! Mua jännittää kamalasti, osaanko kouluttaa tuosta kunnon koirakansalaista.. :o parhaani yritän ainakin! Kuvapäivitystä seuraavaksi, kunhan tässä ehtii, töiden ja tuon riiviön kaitsemisen välissä.. :)





keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Hyvien uutisten vuoro :)


Kiitos kaikille kannustavista kommenteista, hetken oli mieli kyllä aika maassa!
Siitä kun sitten pääsi ryhdistäytymään niin alkoi kuumeinen yhteydenotto eri kasvattajiin, ja yhdeltä sainkin kullanarvoisen vinkin. 
Muutama puhelu lisää, ja eilen kävinkin sitten katsomassa lupaavaa tyttöpentua. Suloinen kuin mikä!

En olisi uskonut että sopiva pentu löytyy näin nopeasti, mutta joskus käy tuuri. Nyt sitten odotellaan vielä kaksi viikkoa kunnes pikkuisen saa hakea.

Pieni jännitys on kuitenkin ilmassa, kun edellinen yritys meni ihan nurin.. 
Mutta toisaalta, en jaksa uskoa että salama iskisi kahta kertaa samaan paikkaan, joten eiköhän kaikki mene hyvin tällä kertaa. Ainakin toivon sitä todella, ja niin varmaan moni muukin joka pettyi kun minulle ei koiraa vielä tullutkaan!
Pentu, jonka piti tulla minulle toisesta kennelistä toipui ilmeisesti lähes ennalleen, joten asiat on jokaisella osapuolella kaikinpuolin hyvin, onneksi tyttö toipui ja saa viettää mukavaa koiranelämää!



Olen niin myyty tälle sydäntenmurskaajalle!
                                              


Nyt paluu takaisin syys-ja tuleviin joulukiireisiin, mahtavaa oli käydä kirjoittamassa iloisia uutisia.









sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Huonot uutiset.

Tämän viikonlopun aikana kaikki on muuttunut.
Juuri nyt minun pitäisi olla tuleva pentu sylissäni, tutustumassa siihen ensi kertaa! Ja 8 päivän päästä sen pitäisi olla kotiutumassa luokseni!
Toisin kävi, elämä yllätti taas. Pentuni sai jonkinlaisen sairauskohtauksen (aivoinfarkti, pullistuma, selkäytimessä jolu vuoto- neurologi ei osannut 100% sanoa mikä pentuun iski). Tyttö on elossa kuitenkin ja voi toipua vielä tästä, mutta jää näin ollen kasvattajalle kotikoiraksi. Toivon sydämeni pohjasta että pentu toipuu ennalleen ja pääsee elämään onnellista koiranelämää!
Minä taasen haikein mielin pakkaan hihnat, luut, lelut ja pian postissa tulevan sängyn kellarin uumeniin. Hautaan niin lähellä olleen unelman, kunnes sopiva narttupentu löytyy. Toivon että se tapahtuu pian, mutta tällä hetkellä olo on aika epätoivoinen ja pessimistinen..

Hyvin pieni osa minussa uskoo että jossain on se juuri minulle tarkoitettu pentu <3
olen kiitollinen siitä että 'pentuni' on kuitenkin elossa, siitä että kasvattaja piti minut ajantasalla tilanteessa ja kantaa vastuun ja huolehtii sairastuneesta pennusta, eikä myy sitä eteenpäin.
Ehkä kaikella on tarkoituksensa?
Who knows.

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Tänään on..


Tämä päivä on pistänyt miettimään kaikenlaista. On nimittäin 7.11. Tasan 12 vuotta sitten Nella syntyi!
Oon mietiskellyt että mihin se 12 vuotta meni niin nopeesti, ja mitä kaikkea sinä aikana ehti tapahtua. Vaikka mitä!
Mutta koska se on ihan pelkkä fakta että aika kuluu tajuttoman nopeesti, en sitä sen enempää analysoi. Enemmän mua on mietityttäny pentu, edelleen nimetön, joka 19 päivän päästä saapuu! Kauhean pian :) Oon vaan mietiskellyt sitä, kuinka hyvin tunsin Nellan, kuinka hyvin osasin sitä lukea -ja se mua. Kuinka tärkeä se oli ja niin ainutlaatuinen, ja vähän myös erikoinenki tapaus. Täydellinen connection meillä kuitenkin oli :)
Miten mä saan samanlaisen uuden koiran kanssa? Mitä jos en pääse sen kanssa lähellekään samaa 'tilaa'?
Jännitystä ilmassa, onhan se pentu mulle ja mä sille täysin tuntematon vielä.
Vaikka järjellä yritän ajatella, mehän 'kasvetaan yhteen' väkisinkin, ja yhteys paranee mitä enemmän aikaa kuluu ja mitä enemmän kaikkea sen pikkuisen kanssa touhuaa. Silti vaan jännittää koska tuntuu että rima olisi jotenkin kauhean korkeella,ja niinhän se tavallaan onkin.
Onneksi koirat on niin avoimia ja nopeasti sopeutuvia, kultaisia otuksia, uskollisia ystäviä ja laumanjäseniä! Tiedän että kaikki tulee menemään hyvin, ehkä tämmöset mietteet ja jännitys vaan kuuluu asiaan! ;)

Sellaista tänään, ja enään alle pari viikkoa niin nään tytön ensimmäistä kertaa! <3
Nimiehdotuksissa on tällä hetkellä suosikkejani Isla, Salka ja Halla. Ja pari muutakin, ehkä pitäis suorittaa vähän karsintaa! :D

lauantai 3. marraskuuta 2012

Kuvapostaus :)

Aloin selailemaan Nellan kuvakansiota, ja päätin sitten että pistän tytöstä
muutaman kuvan tänne, mutta ei se sitten ihan muutamaan jäänyt.. ;p
Mutta kuviahan on aina kiva katsella, ja kun tulevasta pennusta niitä ei minulla vielä ole, niin tässä vähän korviketta!





 Nella tykkäs nukkua mitä erikoisimmissa paikoissa, mutta useimmiten mun tyyny oli se paras paikka.. :D




 Koirakaveri Nape





Ehdottomasti lempipaikka, saattoi istua tässä tuntikausia tarkkailemassa pihalle jossa ei tapahtunut mitään!
 Tästä kuvasta on kohta tasan vuosi, 7.11.11 kun Nella täytti 11v!



Kaunokainen viime syksynä kaverilla viikonloppuhoidossa :)


Harmi että osa parhaimmista ja vanhimmat kuvista on ulkoisella kovalevyllä joka ei tällä hetkellä ole käden ulottuvilla, mutta ehkä sieltä sitten kuvia joskus toiste.

keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Pentu tulee taloon!

Kyllä!
Alustava varaus on nyt ihan virallinen varaus.. Marraskuun lopulla minusta tulee koiranomistaja jälleen!
Onnellin fiilis. Samalla myös vähän jännittynyt, odottava ja kauhunsekainen! Onkohan musta tähän, osaanko mä enään? Tai olenko koskaan osannutkaan? :D
Koirakirjat on edelleen työn alla, samoin monen monet shelttiblogit. Rotuvalinta näyttää osuneen kohdalleen, toki sen näkee sitten kun pikkuisen saa kotiin ja alkaa elämä rullailemaan, mutta uskon että kaikki tulee menemään hienosti!
Paljon on vielä hankittavaa, onneksi monia tavaroita saa käytettyinä oikein hyväkuntoisena. On kuitenkin myös kiva mennä nettikauppoihin tai käydä Mustissa ja Mirrissä hypistelemässä kaikenalaista kivaa mitä koiralle voisi ostaa! Hihna ja kaulapanta on jo  hankittuna, ja joitan hyviä
käyttötavaroita jäljellä Nellan ajoista. Peti koiralle tulee luultavasti uutena, olen varmasti selaillut läpi kaikki mahdolliset nettikaupat, ja valinnanvaikeus on iskenyt..



Nimi on edelleen hakusissa. Joku sopiva, ytimekäs ja lyhyt nimi pienelle kauniille tytölle. Listassa on tällä hetkellä Salka ja Tyyne tai Armi. Tyyne oli aluksi pelkkä vitsi, mutta ilmeisesti sekin on nyt virallisesti kisassa mukana.


perjantai 19. lokakuuta 2012

Hui!

No nyt olisi sitten alustava varaus yhdestä shelttipennusta :o
Hurja, innostunut ja sekava fiilis! Onko mulla varaa siihen? Saanko järjestettyä tarpeeksi aikaa pennulle JOS se kotiutuu minun luokse? Osaanko vielä kouluttaa pentua? 
Tässä vaiheessa täytyy muistuttaa itseäni, että kyseessä vasta hyvin alustava varaus. Pennut ovat vasta muutaman viikon ikäisiä, mutta kyllä pikkuhiljaa täytyy alkaa tekemään päätöksiä!
Asiasta innostuneena lähdin kirjastoon lainaamaan muutamia koirakirjoja, ja juuri sopiva shelttejä käsittelevä kirja löytyi sattumalta. Tuntuu kuin olisin ottamassa ensimmäistä koiraani, kaikki tuntuu niin uudelta
ja jännittävältä, mutta onhan siitä jo 12 vuotta kun Nella tuli taloon :). Silloinkin tuli kahlattua kaikenmaailman koiraopukset läpi!
 



 Nyt on kyllä vaikea kirjoittaa mitään muuta järkevää, odottelen vain innolla pennuista tulevia yksittäiskuvia, ja sitä että saanko jonkun päätöksen tehtyä piakkoin! Yhä vaikeammalta alkaa tuntua pennun ostamatta jättäminen...


keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Millon?

Millon on sopiva aika uudelle koiralle?
Millon on ylipäätänsä sopiva aika koiralle, vai onko sellaista?
Yksi syy miksi itse olen epävarma koiran suhteen, on nimenomaan se että moni (tai no, "moni ja moni", lähinnä vanhemmat) ovat sanoneet, että ei nyt ole hyvä aika, sä käyt töissä ja sulla on paljon menoja.
Mut ainahan mä tuun olemaan töissä. Tai koulussa. Toivottavasti. Eli tarkottaaks tää nyt sitä, että sitten eläkkeellä?
Nellan kuolemasta on nyt melkeen 3 kuukautta.. Päivä päivältä alkaa käydä koirakuume sietämättömämmäks. Uskon että aikaa löytyis pennulle, ja enhän mä ole yksin. Poikaystävä,
äiti ja muutama koirista innostunut kaveri olisi varmasti valmiita auttamaan sillon tällöin. Hoitopaikka siis tarpeen vaatiessa löytyisi.
Pentu toki vaatii paljon koulutusta ja huomiota, mutta uskon kyllä että aikaa järjestyisi.
Hetken aikaa on luovuttava omista menoista ainakin jonkin verran, mutta se on sen arvoista,
pentuaika kestää vain hetken ja siitä täytyy ottaa kaikki irti, niin koulutus-kuin nauttimismielessä.

Alkaa vaan tuntua siltä että perusteet sille miksi EN ottaisi uutta koiraa alkavat murtua.
Toki yksi suurin kysymys on pentujen hinta. Rotukoirien hinnat ovat pilvissä, mutta toisaalta
se on sen arvoista. Hyvä ja luotettava kasvattaja ja kaikin puolin terveeksi todetut vanhemmat ovat arvokas perusta terveelle pennulle ja hyvälle tulevaisuudelle sen kanssa, ja luonnollisesti näistä joutuu myös maksamaan hieman enemmän.
Ei muuta kuin rahapussin nyörit kireemmälle ja säästämään!




 Tällä hetkellä ajatuksissa pyörii shetlanninlammaskoira. En vain enään halua elää montaa kuukautta eteenpäin ilman karvaista ystävää, jolle opettaa tätä maailman menoa, ja haluan ja kaipaan uutta perheenjäsentä, vaikka ketään tiettyä yksilöä ei vielä edes ole tiedossa <3. Kaipaan sitä että kotona on menoa ja meininkiä, ja vähän haastettakin mitä
pentu varmasti taloon toisi ;)

tiistai 16. lokakuuta 2012

Pienikin koira..


Pienikin koira voi paikata puuttuvan palasen elämässä.
I agree. Vaikka välillä käy pieni ajatus mielessä "sehän oli vaan koira", kuten
varmasti moni ei-koiraihminen ajattelee, mutta toisaalta ei sitä välttämättä tajuakaan kukaan muu kuin ne, jotka on joskus koiransa menettäneet tai ne joilta sellainen rakas yksilö löytyy kotoolta.
Ymmärrän kyllä että monille on vaikeaa tajuta kuinka paljon "vain koiran" menetys voi satuttaa, ja kuinka pitkään se voi painaa mieltä. Mutta kaikille
näille epäilijöille, se tuska on suuri kun joudut päättämään että ystäväsi elämä päättyy juuri tänään, ja tajuat että se ei koskaan tule kotiin takaisin. Lelut eivät pääse juuri hänen riepotukseen enään, eikä juuri hän heiluta häntää iloisena sinut nähdessään.
Se fiilis kun kukaan ei ootakkaan innoissaan kotona. Kun kukaan ei valtaakkaan sun tyynyä yön aikana. Kun kukaan ei reagoi innokkaasti pyörähtäen sun sanoessa "lähetäänkö" tai "mennäänkö ulos", "siankorva" tai jopa, "jääkarhu" (mysteeristä mistä Nella kyseisen sanan oppi) :).
Ja se fiilis kun pikkuhauvan poismenon jälkeen löytyy sen "siankorvakätkö" jossa on pölyinen, vähän jyrsitty siankorva - ja älyttömän huonosti piilotettuna, niinku aina.. <3



 kesällä 2010


Lepää rauhassa muru, olit kaikkea mitä pienestä perhoskoirasta voi toivoa - ja vielä enemmän
Gold Honey's Manhattan Lady, Nella (ja lukemattomat muut lempinimet!)
7.11.2000-23.7.2012