keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Voihan luu





Mikä siinä on, kun ei luut maistu? Hymy on älyttömän huono syömään mitään luita. Possunkorvat-ja saparot, poronkorvat, härkätikut sun muut on testattu. Vasikankorvaakin maisteltiin, mutta ei se sitten maistunutkaan muutaman syömiskerran jälkeen. Härkätikku on sellainen, joka maistuu joskus pikkuhiljaa, mutta yksi pienikin sellainen saattaa kestää monta viikkoa. Vaikea siis uskoa että syömättömyys liittyy luiden makuun tai laatuun, melkein kaikkea kun on kokeiltu. Ne, joiden ympärillä on kuivattua kanaa, menevät niin pitkään kunnes se kuivattu kana on koluttu, ja joskus harvoin koko tikku tulee syötyä loppuun.



Olisi niin kätevää kun ne luut maistuisi, siitä olisi niin paljon etua! Tekisi hyvää hampaille - hammaskiveä tuntuu nimittäin nyt muodostuvan todella helposti. Hymy saisi myös jotain muutakin puuhattavaa kuin leikkimisen tai nukkumisen, ja minäkin helposti opiskelurauhaa. Niinä harvoina hetkinä onkin todella kivaa, kun Hymy sitä luuta syö - tyyppi on oikein keskittynyt luun tuhoamiseen, että ei juuri muuta ympärilllä tapahtuvaa huomaa. Ehkä se sitten vanhempana oppii.. Ehkä Hymyltä vain puuttuu vielä se kärsivällisyys ja pitkäjänteisyys niiden syömiseen, ja lisäksi sitä ihanaa juuri Hymyn lemppariherkkuluuta ei ole löytynyt.
Omistaako kukaan teistä tälläistä koiraa, jolle ei luut maistu? Tai onko jollakin jotain ideoita mikä voisi olla se superherkullinen luu? Ehkä menen vaan Mustiin ja Mirriin taas ja nappaan sieltä vähän kaikkea, saparoita ainakin kun ne silloin tällöin uppoaa.