Selviytymisopas: koiran mahatauti

Täällä aletaan olla taas normikunnossa.
Ruoka maistuu hyvin ja pysyy sisällä, ja energiaa on taas vaikka muille jakaa, ulkona tarttuu jokainen potentiaalinen keppi mukaan!
Tämä tauti alkoi sillä, kun Hymyllä meni maha sekaisin. Luulin sen johtuneen uusista nappuloista, mutta kun ripuli jatkui jo toista päivää (vaikka jätettiin uudet nappulat pois) ja mukaan tuli myös oksentelu, oli selkeästi kyse jostain muusta.

Tiistain ja keskiviikon välinen yö oli tuskainen. Yöllä kolmen aikaan Hymy alkoi oksentelemaan, maha oli jo valmiiksi tyhjä, joten ulos tuli lähinnä vaahtoa. Siirryin sohvalle nukkumaan ja juotin Hymylle vettä, mutta muutamassa minuutissa vedet tuli ulos. Tässä vaiheessa alkoi jo huolestuttaa,millä sen nyt saisin nesteytettyä? Ripulin ja oksentelun yhteydessä juuri veden saanti on tärkeää, kun koira menettää nestettä niin paljon.Ilman ruokaahan koira pärjää muutamankin päivän.
Keitin pikapuuroa ja yritin saada Hymyn syömään sitä, ei uponnut! Viiden maissa päästiin takas unille, potilas pääsi viekkuun. Onneksi keskiviikko oli vapaapäivä töistä.

Aamulla Hymy oli tosi tokkurassa ja voipuneen oloinen, varmasti osin väsymyksen ja osin nestehukan takia. Flegmaattinen olemus pelästytti pahasti, eikä pikkunen suostunut juomaan.12 maissa päästiin eläinlääkärille Remediumiin.
Ell. totesi, että kuumetta ei ole mutta koira hieman kuivunut ja aristi mahaa.
Hymylle laitettiin tippa siksi aikaa että verikokeen tulokset tulisi. Kanyylin kautta laitettiin myös mahaa suojaavaa lääkettä ja oksennuksenestolääkettä.

Kotiinviemisiksi saatiin ISO lasku (onneksi on vakuutus!), kotihoitolääkkeitä (Aptus Tehobakt ja Promax) ja ruokaohjeet.
Diagnoosi oli gastroenteritis (eli ilmeisesti ihan vain ripuli tms?), ja elektrolyytit vähän laskeneet. Muuten veriarvot olivat priimaa.
Ruuaksi tulisi syöttää joko erityisesti mahavaivaiselle koiralle tarkoitettuja märkäruokia, tai sitten ihan vain mahdollisimman vetistä riisiä, kanaa ja raejuustoa.
Veden saannista tulee huolehtia tarkkaan, vaikka tiputuksen ansiosta nesteytys olikin kunnossa. Koiran nestetyksen tarve on noin 0,5dl/kg/vrk. Onneksi Hymy joi itse, mutta käytiin kaikenvaralta ostamassa pieni ruisku jolla saa sitten vettä tungettua suuhun helpolla jos ei hauva itse suostu juomaan.
Hymylle tuo riisi-kalkkuna-raejuusto (kanan korvasimme kalkkunalla) on maistunut tosi hyvin, ja olen tehnyt siitä melkein keittomaista, että varmasti tulee nestettä tarpeeksi kehoon.
Sitten ei muuta kuin lepoa ja  koirakavereiden välttelyä, ettei vain leviäisi mahdollisesti tarttuva tauti.
Kun koira on 2 päivää ollut oireeton tuolla ruualla, voi pikkuhiljaa palata takaisin normaaliruokaan. Hymyä varmaan masentaa palata takaisin nappuloihin, sillä tuo on ollut selkeästi hänen mielestään erityisen herkullista ruokaa! Ehkä jatkammekin tällä linjalla, kun tuo ruoka on meillä muutenkin vähän hakusessa.

Tällä aterialla pysyy masu kuosissa :)

Kotihoitolääkkeet, Promaxia 3 päivää, Tehobaktia tarpeen mukaan

kallista on! eläinvakuutus on ehdottoman tärkeä, juuri näitä tilanteita varten!

Pikku-Hymy sairastaa

Täällä me istutaan Friisilän Remediumissa . Hymy makoilee raukeana mun sylissä, ja yritän saada ajan kulumaan kun tippa nesteyttää pientä potilasta.

Pari päivää jatkunut löysä maha, jonka luulin johtuneen ruuasta tms (herkkämahainen otus), johti rajuun oksenteluun viime yönä. Edes vesi ei pysynyt sisällä, mikä oli todella huolestuttavaa! Tunnin yritin juottaa Hymyä ja syöttää puuroa, mutta mikään ei maistunut vaikka maha kurni kovalla volyymilla. Nukuttiin muutama tunti ja lähdettiin eläinlääkäriin, mutta yllättäen en ollut neljältä yöllä terävimmilläni, kun yritin kännykällä varata aikaa. Sehän olikin mennyt torstaille keskiviikon sijaan! Saatiin uusi aika, ja mentiin kotiin hetkeksi lepäilemään. Hyvin tokkurainen, kuivakirsuinen Hymy alkoi hieman heräämään tähän maailmaan, ja suostui kalkkunan avulla syömään parin lusikallisen verran puuroa, ja juomaan ihan itse! Vaikka olo oli selkeästi parempi, tultiin käymään täällä. Better safe than sorry!

Ell. päätti että pistetään tyttö tippaan siksi aikaa kun verenkuva valmistuu, ei varmasti tee pahaa pieni nesteytys tälläisen mahaflunssan jälkeen. 

Kyllä säikäytti Hymyn kovin flegmaattinen, tokkurainen ja väsynyt olemus. Onneksi kaikki on kunnossa ja kohta varmaan kirmaillaan taas kepin perässä! :)

Onnea Hymy 10 kuukautta!
Pikkuinen pirpana on kahta kuukautta vaille vuoden, aika vaan rientää.
Karvaa on tullut hurjasti, olemus on melko muhkea. Korkeutta ei ole tullut suureksi harmikseni, noin 31,5cm näyttää olevan edelleen. Harmi, koska näyttelyissä olisi ollut kiva käydä välillä pyörähtelemässä. Meillä taitaa olla kohteena vain mätsärit, mutta onhan niissäkin onneksi ihan mukavaa ;)! Ja onneksi koko ei ole este agilityn harrastamiselle, treenit here we come, 7.9 paluu harjoittelemaan uusia juttuja.

Hymyn korvat

Yritin tässä aamusella ottaa kuvia Hymyn korvista, joka olikin yllättävän vaikea tehtävä :D
Ne on "pientä" trimmausta vailla. Lähinnä mua kiinnostaa korvien asento, onkohan ne ihan ok?
Aika kevyet ne on ainakin, muttei kuitenkaan pystyssä. Painoilla niitä aika paljon ollaankin pidetty, kun nuorempana meinas nousta pystyyn. Nyt en kyllä enään jaksa niiden kanssa värkkäillä, enkä tiedä olisiko siitä mitään hyötyäkään enään tässä iässä..?
Mutta tosiaan ihmettelen tässä itsekseni vain, onkohan nuo korvat kuinka "oikeat", päästiinkö edes lähelle oikeanlaisia korvia.
Tässä ne nyt tulee, tättärätäää, Hymyn korvat;

 

 

Kahiseva Hurtta

Hurtta Pro Dog-haalari saapui ja sopi oikein hyvin Hymylle! Tositoimissa ei sitä ole vielä ehditty testaamaan, mutta pikkupätkä lenkillä kokeiltiin mennä se päällä.
Hyvältä näytti, perässä juoksi pieni kahiseva otus, jolla näytti olevan mahtava leijonanharja, jos jotakin niin sitä haalari esitti edukseen.
Hymy ei haalarin pitämistä mitenkään t, ei näyttänyt häiritsevän, yhtä kovaa tyttö juoksi ja temmelsi haalari päällä :)

Sitten pientä kuvamateriaalia hurtasta! Seuraavassa postauksessa juhlistetaankin sitten Hymyn 10kk (nyt jo?!) päivää, kera upeiden kuvien ;)

Huomatkaa mahtava leijonanharja!

Syksyn varusteluja

Syksy saapui ihan yhtäkkiä! Tai ehkei sentään. Jos kyseessä onkin vain tälläiset pienet ennakkosateet. Toivon mukaan edessä on vielä aurinkoisia, edes jotenkin etäisesti kesäisen oloisia päiviä. Tällä hetkellä nimittäin tuntuu, että kesä loppui kuin seinään!
Mutta koska syksy sieltä on tulossa, ennemmin tai myöhemmin, on aika valmistautua. Hymyn kanssa valmistaudumme siihen muun muassa. Hurtta Pro Dog- haalarilla. Haalari on postissa tulossa, ja toivon mukaan sopiva. Löytyi Mustista ja Mirristä puoleen hintaan, eli halvalla lähti. Ja toivon mukaan tämä on laadukas tuote, ainakin kokemukset Hurtasta on olleet hyviä, niin omat kuin muidenkin.
Tänään Faunattaressa sattui olemaan juuri tilaamani koko haalarista esillä, ja näytti oikein sopivalta Hymylle. Pianhan se nähdään, ja jos nämä säät jatkuu, haalarille tulee käyttöä! Toivottavasti se toimii meillä & sopii hyvin Hymylle. Saa vain nähdä miten innoissaan tuo sitä käyttää..

Sen lisäksi shoppailtiin tänään Ison Omenan Faunattaresta namipussi. Treeninamipussi. Mikä se nyt onkaan? Tämäkin merkiltään Hurttaa, tosin ei tarkoituksella, sattui vain olemaan sopivan kokoinen, näköinen ja kaikenlisäksi -50%! Tämäkin tuote saatiin siis halvalla :)
Sellaista olen jo pitkään kaivannut, mutta en ole vain saanut ostettua. On niin rasittavaa kaivaa nameja taskuista, ja ne sotkee ja haisee. Nyt on sitten pussi minne namia tunkea, joten ei tekosyitä jättää treenaamatta.. :D Odotan innolla että päästään tätä agitreeneissä testaamaan, koska sen puuttumista treeneissä juuri aina tuskailin.

Syksyn pimeydessä pitäisi yrittää myös näkyä. Tähänhän tarkoitukseen meillä on jo heijastava iiiiihana hihna (yllättäen jälleen Hurtta), josta täällä aiemmin varmaan hehkutinkin jo. Kohta sen näkee toimiiko se oikeasti pimeälläkin hyvin, toivottavasti. Niitäkin voisin ostaa vaikka missä väreissä, mutta eiköhän yksi riitä meille toistaiseksi :p
Heijastinliivikin löytyy, mutta en tiedä toimiiko se sitten niin hyvin. Nellan kanssa sitä käytettiin, mutta jotenkin se tuntui heijastavan tosi huonosti, mutta olikin jokin todella halpa ostos.
Haaveissa olisi myös uusi kaulapanta, toisaalta jokin nahkainen puolikuristava olisi haaveissa, mutta heijastavakin panta olisi varmasti hyvä ostos.. Hmm, ehkä molemmat? Jos nämäkin löytyisi alennusmyynnistä, niin miksei :D Sitten vielä omat heijastimet kuntoon, niin valmiita ollaan!



Mutta näin meillä, luotamme selkeästi Hurttaan, vaikka en sitä kovin tietoisesti ole tehnyt. Katsotaan sitten kun haalari & namipussi & hihna pääsee näyttämään kyntensä tositoimissa, että miten ne oikein täyttää tehtävänsä! ;)

                                        tälläinen meille tulee!

                                     ja tämä meillä on!

                             näistä herkullisista väreistä meillä  on tuo neon pinkki!

                               jokin näistä olisi ihana, väriä elämään!

             jostain tämän tyyppisestä myös haaveilen, olisi hirveen kätevä pukea päälle

              

(Eka ja kaksi vikaa kuvaa Musti&Mirrin nettikaupasta)

          

          

        

Retkipäivä Vasikkasaaressa

Huh kun on taas aika mennyt nopeasti töiden parissa!
Päivitykset laahaa  jäljessä, mutta ei se mitään ;)

Viikko sitten sunnuntaina olimme jo toista kertaa Vasikkasaaressa Hymyn kanssa. Mukana päiväretkellä oli Pave ja kleini Zara, jotka ovatkin pari kertaa blogipäivityksissä vilahtaneet.
Aamupäivästä suuntasimme saaristoveneella Vasikkasaareen, ja kiersimme sitä jalan. Hymy juoksenteli jonkin verran vapaana (hups), Zara joutui tyytymään hihnassa kävelyyn. Saari oli aivan yhtä ihana kuin viime vierailulla, tosin tällä kertaa porukkaa oli paaaaljon enemmän. Tämä tarkoitti luonnollisesti paljon enemmän rapsutuksia koirille. Tuntui että muutaman metrin välein joku lapsi tai aikuinen halusi tulla silittämään koiria. Olihan se ihan mukavaa, mutta hidasti matkantekoa kovasti! Kiirettähän ei ollut, muuta kuin kohti grilliä mahojen kurniessa nälästä. Grillailtiin kaikenlaisia herkkuja, ja koirat odotteli yllättävän kiltisti vaikka grillikatoksella riitti vilskettä. Koirat sai osansa herkuista, ja loppupäivän makoilimmekin mahat täynnä nurtsilla aurinkoa ottaen. Oli niin kuuma ettei koiratkaan pahemmin jaksaneet telmiä, jonkin verran ne juoksuttivat toisiaan ennen lähtöä takaisin Haukilahtea.
Koska näin paljon myöhässä on vaikea kertoa retkestä mitään järkevämpää, saa (muutamat) kuvat taas puhua puolestaan. Osa kuvista;  kiitos Pave (ja Zara)! :)

Lentokoneessa koiran kanssa

Tiistai oli jännittävä päivä Hymylle (ja ehkä myös vähän mulle!), sillä silloin oli Hymyn elämän ensimmäinen lentomatka!

Nellan kanssahan tuli lenneltyä paljonkin, juurikin tätä meille niin tuttua Helsinki-Rovaniemi-Helsinki väliä.
Koiran kanssa lentäminen on yllättävän kätevää, joskin onhan siinäkin oma vaivansa. Koira ei kuitenkaan ole mikään käsilaukku, ja painaakin hieman enemmän :D
Painoraja matkustamossa matkustaville koirille on se 8kg, alittuu Hymyllä helposti, kun painoa on vähän päälle 5kg (vitsi mikä jötikkä!), eli check.
Koiran tulisi matkustaa lemmikeille tarkoitetussa tiivispohjaisessa kassissa, joka mahtuu penkin alle jalkatilaan. Tämä osio nyt vähän feilattiin, kiitos minun hitauteni. Nellalla oli ihan asianmukainen lentolaukku, mutta myin sen lähes heti Nellan poismenon jälkeen. Uudelle ei ole ollut tarvetta, ja nyt kun olisi, tajusin sen liian myöhään, enkä ehtinyt mistään sellaista hankkia. Hymy kuitenkin lensi ihan mainiosti minun nahkaisessa puman treenikassissa.
Tämä ei ollut mitenkään yllättävää, sillä rakas Nella joutui kerran käsilaukkuuni. Lahopäisenä kovassa kiireessä olin mennyt unohtamaan lentolaukun, ja huomasin sen vasta lentokentällä. GREAT! Onneksi Nella oli pikkuruinen, ja käsilaukkuni iso. Sujautin sen sinne ja toivoin ettei kukaan sanoisi mitään. Eikä sanonutkaan, korkeintaan ihasteli että mikä sulla siellä on :D

Sitten vielä tuohon lemmikin kanssa lentokoneella matkustamiseen liittyy vielä yksi puoli, jonka kovin usein unohdin, tai no, aina. Nimittäin lemmikillekin on hankittava lentolippu, Finnairilla tämä maksaa 40€/suunta. Sinänsä ei kovin kallis, mutta silti mielestäni melko törkeää, koira kun on koko lennon ajan (tai ainakin pitäisi olla) tiiviisti omassa kassissaan, ja vielä penkin alla. Melkeinpä enemmän pienet lapset sotkee ja meluaa kuin koiramatkustajat, ainakin oman kokemukseni mukaan, ja lennetty on ja paljon!

Lemmikkilipun olen maksanut tähän mennessä 2 kertaa, lentomatkoja on ollut varmaan 20. Kukaan ei ole minulta portilla mitään kysynyt, eikä ehdottanut lähtöselvityksessä lipun ostamista, joten se on jäänyt.
Koira tulisi kuitenkin aina ilmoittaa lennolle, sillä lennoilla on eläinkiintiö. Ikävä huomata portilla, että joko koira jää kyydistä, tai sitten molemmat :D
Eli sinänsä, lippu kannattaa maksaa, samalla saa varmistettua lemmikille paikan koneessa. Me ei kyllä ikinä kyydistä jääty, mutta jatkossa ajattelin itsekin tunnollisesti lipun maksaa, se on kuitenkin pieni hinta siitä varmuudesta että Hymy pääsee lennolle.

Ja sitten asiaan, Hymyn lento meni mainiosti, juuri niinkuin Nellankin kanssa. Jännitti että miten tuo pieni sähikäinen jaksaa, tai ylipäätänsä suostuu, olemaan pienessä laukussa lähes 2h. Hyvinhän se jaksoi, koneessa ei mitkään äänet jännittäneet, suostui kiltisti makaamaan penkin alla ja tyytyi katselemaan ja kuuntelemaan lähiympäristöä, eikä edes yrittänyt päästä pois! Sain rauhassa lukea kirjaa ja Hymy käytti jalkaani tyynynään. Helppoa hommaa siis, toivottavasti sujuu jatkossakin yhtä mukavasti lentäminen Hymyn kanssa! 

             laukun täydeltä shelttiä.

  'ootsä ihan varma etten voi olla sylissä?'