Pentu tulee taloon!

Kyllä!

Alustava varaus on nyt ihan virallinen varaus.. Marraskuun lopulla minusta tulee koiranomistaja jälleen!

Onnellin fiilis. Samalla myös vähän jännittynyt, odottava ja kauhunsekainen! Onkohan musta tähän, osaanko mä enään? Tai olenko koskaan osannutkaan? :D

Koirakirjat on edelleen työn alla, samoin monen monet shelttiblogit. Rotuvalinta näyttää osuneen kohdalleen, toki sen näkee sitten kun pikkuisen saa kotiin ja alkaa elämä rullailemaan, mutta uskon että kaikki tulee menemään hienosti!
Paljon on vielä hankittavaa, onneksi monia tavaroita saa käytettyinä oikein hyväkuntoisena. On kuitenkin myös kiva mennä nettikauppoihin tai käydä Mustissa ja Mirrissä hypistelemässä kaikenalaista kivaa mitä koiralle voisi ostaa! Hihna ja kaulapanta on jo  hankittuna, ja joitan hyviä
käyttötavaroita jäljellä Nellan ajoista. Peti koiralle tulee luultavasti uutena, olen varmasti selaillut läpi kaikki mahdolliset nettikaupat, ja valinnanvaikeus on iskenyt..

Nimi on edelleen hakusissa. Joku sopiva, ytimekäs ja lyhyt nimi pienelle kauniille tytölle. Listassa on tällä hetkellä Salka ja Tyyne tai Armi. Tyyne oli aluksi pelkkä vitsi, mutta ilmeisesti sekin on nyt virallisesti kisassa mukana.

Hui!

No nyt olisi sitten alustava varaus yhdestä shelttipennusta :o
Hurja, innostunut ja sekava fiilis! Onko mulla varaa siihen? Saanko järjestettyä tarpeeksi aikaa pennulle JOS se kotiutuu minun luokse? Osaanko vielä kouluttaa pentua? 

Tässä vaiheessa täytyy muistuttaa itseäni, että kyseessä vasta hyvin alustava varaus. Pennut ovat vasta muutaman viikon ikäisiä, mutta kyllä pikkuhiljaa täytyy alkaa tekemään päätöksiä!
Asiasta innostuneena lähdin kirjastoon lainaamaan muutamia koirakirjoja, ja juuri sopiva shelttejä käsittelevä kirja löytyi sattumalta. Tuntuu kuin olisin ottamassa ensimmäistä koiraani, kaikki tuntuu niin uudelta ja jännittävältä, mutta onhan siitä jo 12 vuotta kun Nella tuli taloon :). Silloinkin tuli kahlattua kaikenmaailman koiraopukset läpi!

 

 Nyt on kyllä vaikea kirjoittaa mitään muuta järkevää, odottelen vain innolla pennuista tulevia yksittäiskuvia, ja sitä että saanko jonkun päätöksen tehtyä piakkoin! Yhä vaikeammalta alkaa tuntua pennun ostamatta jättäminen...

Millon?

Millon on sopiva aika uudelle koiralle?
Millon on ylipäätänsä sopiva aika koiralle, vai onko sellaista?
Yksi syy miksi itse olen epävarma koiran suhteen, on nimenomaan se että moni (tai no, "moni ja moni", lähinnä vanhemmat) ovat sanoneet, että ei nyt ole hyvä aika, sä käyt töissä ja sulla on paljon menoja.

Mut ainahan mä tuun olemaan töissä. Tai koulussa. Toivottavasti. Eli tarkottaaks tää nyt sitä, että sitten eläkkeellä?
Nellan kuolemasta on nyt melkeen 3 kuukautta.. Päivä päivältä alkaa käydä koirakuume sietämättömämmäks. Uskon että aikaa löytyis pennulle, ja enhän mä ole yksin. Poikaystävä,
äiti ja muutama koirista innostunut kaveri olisi varmasti valmiita auttamaan sillon tällöin. Hoitopaikka siis tarpeen vaatiessa löytyisi.
Pentu toki vaatii paljon koulutusta ja huomiota, mutta uskon kyllä että aikaa järjestyisi.
Hetken aikaa on luovuttava omista menoista ainakin jonkin verran, mutta se on sen arvoista,
pentuaika kestää vain hetken ja siitä täytyy ottaa kaikki irti, niin koulutus-kuin nauttimismielessä.

Alkaa vaan tuntua siltä että perusteet sille miksi EN ottaisi uutta koiraa alkavat murtua.
Toki yksi suurin kysymys on pentujen hinta. Rotukoirien hinnat ovat pilvissä, mutta toisaalta
se on sen arvoista. Hyvä ja luotettava kasvattaja ja kaikin puolin terveeksi todetut vanhemmat ovat arvokas perusta terveelle pennulle ja hyvälle tulevaisuudelle sen kanssa, ja luonnollisesti näistä joutuu myös maksamaan hieman enemmän.
Ei muuta kuin rahapussin nyörit kireemmälle ja säästämään!

 Tällä hetkellä ajatuksissa pyörii shetlanninlammaskoira. En vain enään halua elää montaa kuukautta eteenpäin ilman karvaista ystävää, jolle opettaa tätä maailman menoa, ja haluan ja kaipaan uutta perheenjäsentä, vaikka ketään tiettyä yksilöä ei vielä edes ole tiedossa <3. Kaipaan sitä että kotona on menoa ja meininkiä, ja vähän haastettakin mitä
pentu varmasti taloon toisi ;)

Pienikin koira..

Pienikin koira voi paikata puuttuvan palasen elämässä.

I agree. Vaikka välillä käy pieni ajatus mielessä "sehän oli vaan koira", kuten

varmasti moni ei-koiraihminen ajattelee, mutta toisaalta ei sitä välttämättä tajuakaan kukaan muu kuin ne, jotka on joskus koiransa menettäneet tai ne joilta sellainen rakas yksilö löytyy kotoolta.
Ymmärrän kyllä että monille on vaikeaa tajuta kuinka paljon "vain koiran" menetys voi satuttaa, ja kuinka pitkään se voi painaa mieltä. Mutta kaikille

näille epäilijöille, se tuska on suuri kun joudut päättämään että ystäväsi elämä päättyy juuri tänään, ja tajuat että se ei koskaan tule kotiin takaisin. Lelut eivät pääse juuri hänen riepotukseen enään, eikä juuri hän heiluta häntää iloisena sinut nähdessään.
Se fiilis kun kukaan ei ootakkaan innoissaan kotona. Kun kukaan ei valtaakkaan sun tyynyä yön aikana. Kun kukaan ei reagoi innokkaasti pyörähtäen sun sanoessa "lähetäänkö" tai "mennäänkö ulos", "siankorva" tai jopa, "jääkarhu" (mysteeristä mistä Nella kyseisen sanan oppi) :).
Ja se fiilis kun pikkuhauvan poismenon jälkeen löytyy sen "siankorvakätkö" jossa on pölyinen, vähän jyrsitty siankorva - ja älyttömän huonosti piilotettuna, niinku aina.. <3

 kesällä 2010

Lepää rauhassa muru, olit kaikkea mitä pienestä perhoskoirasta voi toivoa - ja vielä enemmän
Gold Honey's Manhattan Lady, Nella (ja lukemattomat muut lempinimet!)
7.11.2000-23.7.2012