Ihan ensiksi jaan teidän kanssa tarinan josta mainitsin viime kirjoituksessa, tämä "kamala päivä".
Olimme Hymyn kanssa ihan normaalisti lenkkeilemässä Matinkylän metsissä. Pienellä sivureitillä, polulla josta olemme aina ennenkin kulkeneet, oli mukavasti kaksi pientä kaatunutta puuta joiden yli Hymy kovasti tykkäsi loikkia. Ravasimme siis polkua edestakaisin muutamaan otteeseen, ja kolmannella kerralla Hymy saikin ihme slaagin, alkoi vinkuen pyöriä ympyrää, ihmettelin että mitähän sille nyt kävi.. kunnes
näin sen turkista nousevan ampiaisia, lukuisia, 3 tuli selästä ja lisää lenteli ympärillä kokoajan!
Pulssi nousi tuhanteen, nappasin Hymyn kainaloon ja lähdin juoksemaan niin kovaa kuin kintuistani pääsin. Ampparit seurasivat perässä jonkin aikaa, ja yksi kipusi vielä Hymyn turkista ja pisti minua, sattui muuten
ihan sikana!
Kun olimme päässeet vihaista maa-ampiaislaumaa pakoon, pysähdyttiin. Hymy vaikutti ihan oudolta, ja iski paniikki - onko se allergnen ampiaisille? Tuntui kuin sillä ei olisi henki oikein kulkenut, ja kävellä se ei suostunut metriäkään. Koira kainaloon ja hirveetä vauhtia kotiin, pelotti kauheasti sillä koira oli ihan flegu, yritin siinä juostessa katsoa että saahan se henkeä. Onneksi äitille päästyäni (matkaa oli vain ehkä 300m) Hymy alkoi läähättää kovasti, henki siis ainakin kulki. Soitin kaikenvaralta Remediumiin ja neuvoivat kyytabletin antamaan ja koiran vointia seuraamaan, niitä tabletteja olisi kotona ollut..
Hymy läähätti ja sydän hakkasi kovaa, huulen viereen ja leuan alle kohosi isot patit, ja ainakin yksi pistos oli selässä, hyi kamala. 3-4 ampiaisenpistoa noin pienelle! Muutaman tunnin Hymy seurasi kokoajan minua, ja halusi olla vain sylissä. Joi ja söi kuitenkin ihan normaalisti, joten sen suurempaa hätää ei ollut. Maha meni Hymyllä myös vähän sekaisin, kenties järkytyksestä.
Säikähdys oli vaan
tajuttoman suuri. Pelästyin niin kovin, että nyt sillä turpoaa hengitystiet umpeen ja ollaan kohta ihan hätätilassa.. Loppu hyvin kaikki hyvin. :) itsellä kutisee VIELÄKIN kylkeen saatu pisto, ja ei meinaa parantua millään. Ikäviä otuksia, nyt ei metsään mennäkään ennen kuin on pakkaset tulleet..
Mutta sitten niitä agijuttuja. Ja kuvia ! Kuvat napattu videoista, videota en kehdannut tänne vielä ladata, jos koskaan :p !
|
hienosti odotellaan lupaa lähteä, ihana <3 |
|
huimaa menoa ;) |
Lauantaina käytiin taas treeneissä Malminkartanossa, mutta tuntui jälleen hirmu vaikealta! Harjoiteltiin
leijeröintiä,
joka tuntui meille ylitsepääsemättömän vaikealta, vielä toistaiseksi. 4 estettä, ja putki
välissä. 1-2 estettä meni mutta sitten Hymy alkoi hakeutua kohti minua,
muillekin kävi näin joten ilmeisesti koirat tykkää seurata meitä, vaikka
namikuppi odotti esteiden lopussa. Pari ihan ok suoritusta saatiin,
mutta putken toiselta puolen ei kyllä onnistunut millään. Tällä kertaa
Hymy kuitenkin loikki esteet ihan kivasti.
Lisäksi, käydään nykyään
myös sunnuntaisin
treeneissä, AST:n kentällä Puolarissa, JEEE. Tosi hauskat oli ekat treenit,
Hymy toimi mainiosti tai sitten vaan osasin paremmin. Kepit, joita ei
olla tehty maaliskuun jälkeen, meni tosi nätisti pelkällä pienellä
ohjauksella namin kanssa, ja esteiden takaakierto meni niin kivasti, en
ymmärrä miten Hymy yhtäkkiä osas niin nätisti! Odotti myös vapautusta
hienosti, ja tuli ja meni just sinne minne piti. Itse sählin paljon
enemmän, selvästi hidastin ja huononsin Hymyn upeaa suoritusta ;)
Valssaus meni
sentään kivasti, eka hypättiin kolmea estettä, kahta niistä
takaakierrolla niin että Hymy kiersi esteen ja ponnisti toiselle samalta
puolelta missä olin. Sitten valssauksen kautta koiran vaihto toiselle
puolelle ja kohti keppejä. Juuri niitä pahamaisia
keppejä, joista
sanoin valmentajallemme että ei me noita vielä osata. Paitsi että
osattiin (no ei ihan täydellisesti vielä mutta perusidea on selkeästi
hallussa!)!
Eli nykyään treenataan agilitya 2 kertaa viikossa, wihii!
|
ohjaan melko selkeästi, TUONNE NOIN! :D |
|
Kuten kuvasta näkyy, nehän menee kuin vettä vaan! ( :D) |