Sterilointi?

Kun aiempi koirani Nella jouduttiin vanhoilla päivillään lopettamaan kohtutulehduksen vuoksi, vannoin että seuraavan narttukoirani leikkautan. Samassa päätöksessä olen edelleen, ja Hymy alkaa olemaan sen ikäinen että olisi jo aika pikkuhiljaa se leikkauttaa. Budjetti on aikalailla nyt leikkausta varten kasassa, mutta silti mietityttää.
Kannattaako leikkaaminen kuitenkaan, onko siitä enemmän hyöytä vai mahdollisesti haittaa?
Kaikki kommentit, kokemukset ja ajatukset otan mielellään vastaan!

Suurimpana syynä haluuni steriloida Hymy on tuo aiempi kokemus Nellan kanssa, haluan ennaltaehkäistä mahdollista kohtutulehdusta, ja olisi kiva ettei niitä nisäkasvaimiakaan tulisi niin paljon, tosin silloin leikkaus olisi suoritettava jo ihan heti pikimmiten, jos tutkimustuloksiin on uskominen, koska mitä aiemmin nartun leikkaa niin sitä radikaalimmin se vaikuttaa nisäkasvaimien syntymiseen myöhemmin.
Toisekseen, Hymy ei ole millään tasolla kelpoinen jälkikasvun hankkimiseen - pienikokoinen, yliliikkuva ja hieman epämääräinen selkä, puuttuva hammas yms.. Eli aikalailla tyhjänpanttina se kohtu ja munasarjat Hymyllä on.

Silti tuntuu kuitenkin melko hassulta lähteä leikkauttamaan tervettä koiraa, kun periaatteessa mitään selkeää terveydellistä syytä leikkaamiselle ei ole - tällä hetkellä. Juoksut eivät ole aiheuttaneet sen kummempia ongelmia, tietenkin hieman flegumpi koira ja apean oloinen muutamia päiviä, mutta ei muuten juuri mitään muuta muutosta käytöksessä. Mutta tämä on päätös jota on ajateltava pidemmällä tähtäimellä.

Itse operaation lisäksi jännittää se, mitä tapahtuu sen jälkeen. Sterilointi ei kuitenkaan ole mikään ihan pieni operaatio, ja anestesiaan liittyy aina riskit, niinkuin leikkaukseenkin, komplikaatioita voi tapahtua, ja se vähän pelottaa. Ja leikkauksen jälkeen toipuminen - paraneeko haava hyvin, ilman tulehtumisia yms. Ja sitten se elämä steriloinnin jälkeen, muuttuuko Hymyn luonne tai olemus jotenkin?
Ainakin hormonitoiminta tulee muuttumaan, ja tämän olen ymmärtänyt vaikuttavan aineenvaihduntaan, joka sitten taas saattaa vaikuttaa siihen että koira lihoaa herkemmin. Joten ainakin ruokailun ja liikunnan suhteeseen sekä painoon on alettava kiinnittämään enemmän huomiota, nyt kun mennään paljon rennommalla otteella. Steriloinnin vaikutuksesta koiran luonteeseen olen kuullut paljon erilaista juttua, joten varmasti aika yksilöllistä. En koe huomanneeni Hymyllä ikinä mitään kovin vahvoja "narttumaisia" piirteitä, joten ehkä siihen vaikutukset eivät niin suuret olisi. Energiaahan tuolla taskuraketilla riittää aivan valtavasti, ja vaikka välillä hermo meinaakin mennä, en haluaisi sen muuttuvan, pidän mielelläni itselläni saman vanhan, iloisen ja energisen touhuajan, kyllä ne energiat leikkimällä, lenkkeilemällä tai aivojumpalla saadaan aina purettua!

Tämä teksti oli nyt taas enemmän tälläistä pohdintaa ja omien ajatusten selvittelyä kuin mitään järkevää asian puintia. Nyt pitäisi enää miettiä sopiva ajankohta leikkaukselle, tietenkin pitää vähän katsella ensin milloin juoksut taas ilmestyy paikalle. Todennäköisesti kuitenkin syksylle menee Hymyn leikkuuttaminen!

Loppukevennykseksi ällö talvi ja Hymyn mahtava aarre!

Uudet valjaat

Heipähei, pitkästä aikaa! Minun pitäisi parhaillaankin olla tekemässä kouluhommia, mutta sen sijaan huomaan lataavani koneelle kuvia Hymystä uusissa valjaissa ja kirjoittamassa tätä päivitystä. Mutta pakkohan se on, koska uudet hienot valjaat ostettiin tänään, eikä ne kohta olisi enää uudet! ;)

Olen jo pidempään harkinnut, tai oikeastaan päättänyt, että ostan valjaat Hymylle. Yhtenä suurimpana syynä on se, että Hymy on alkanut ääniarkailemaan, ja täten kokee esimerkiksi Helsingin rautatieaseman kovin pelottavana paikkana. Se tarkoittaa täyspysähdystä niille sijoilleen, kun tyyppi tajuaa mihin ollaan menossa. Kun selässä on reppu, olalla toinen painava kassi sekä käsilaukku, ei ihan hirveästi olisi tilaa eikä jaksamista ottaa vielä kuusikiloista Hymyä kainaloon. Yhdellä kerralla yritin Hymyä hieman kannustaa tulemaan perässä, ja hups vain panta luiskahti pois Hymyn päältä. Pari sydämenlyöntiä taisi jäädä väliin, olimmehan me Helsingin rautatieaseman ulkopuolella, keskellä kiireisintä Helsinkiä, ruuhka-aikaan. Hymy alkoi peloissaan kipittää kohti lähimpänä seisovaa taksia (ehkä olisi ottanut siitä pikakyydin takaisin Espooseen), mutta onneksi pysähtyi kuin kiekaisin tarpeeksi kovaa ja monta kertaa Hymyn nimeä. Säikähdin kyllä pahemman kerran, siinä oli nimittäin kaikki katastrofin ainekset kasassa. Joten valjaat nousivat ehdottomasti ostoslistan ykköseksi. 

Tänään lähdin Mustiin ja Mirriin aikomuksena ostaa Rukan valjaat Hymylle, joista jo aiemmin olen haaveillut. Ne sellasiet joissa on vähän leveämpi kaulusosa, ja joita löytyy vaikka missä ihanissa kirkkaissa väreissä. Niitä siellä sitten mallailtiinkin, mutta sitten silmiini osui nämä Rukan neonvaljaat (Rukka Neon Harness). Ihana pinkki väri (ei tosin varmaan kauan säily tälläisenä), ja valjaat heijastavat. Aiemmin bongatut valjaat alkoivat näyttämään aika laimeilta näiden rinnalla, ja kun hintakin oli sama, ja S-koko istui todella kivasti Hymyn päälle, nappasin nämä meille. Nyt ei muuta kuin totuttelemaan kävelemään valjaissa, nämä kun ovat Hymyn ensimmäiset valjaat!

Tänne ei sitten muuta ihmeellistä. Ääniarkuudesta lisää joku toinen päivä, nyt palaan kouluhommien ääreen.. Mukavaa (melkein) viikonloppua!

ps. Hymyllä on nykyään ihan oma instagram-tili, sen löydät nimimerkillä lammaskoira !