Arkielämää

No heipähei! Allekirjoittanut on haalinut itselleen sen verran kursseja tälle keväälle, että aikaa ei tunnu hirveästi mihinkään ylimääräiseen riittävän. 

Hymyn arki koostuu tällä hetkellä pitkistä lenkeistä, lumihangessa möyrimisestä ja rakkailla leluilla leikkimisestä. Kovat pakkaset, jotka nyt tosin on jo hellittäneet, eivät innostaneet paljon mihinkään ylimääräiseen lenkeillä. Nyt säätilat alkaa taas olla siinä pisteessä että sormet ei ole kohmelossa eikä jäädy sekunnissa kun lapasen ottaa kädestä, joten voimme palata ihan alkeisiin jotka tuntuu unohtuneen pikkuneidiltä. Esimerkiksi muiden koirien ohitus. Onnistuu ihan ok, vapaanakin, mutta ei ilman ääntä tai pomppimista. Olisi kiva saada siitä ohittamisesta helppoa, niin ettei Hymy koe tarvetta sanoa ohimenijälle mitään kuten tällä hetkellä. Luokse se ei siis mene, vaan pysyy vierellä, mutta ei ole siihenkään enää pitkä matka.. Ja seuraaminen, ja sivulletulo. Treeniätreeniä, nyt ne on vähän... puolitiessä, hymy napottaa tyytyväisenä vinottain 'sivulla'. 

Toinen asia on sitten se ovikellolle haukkuminen, joka tosin ei liity mitenkääb kylmiin säihin ( :D looginen minä). Hymy haukkuu aina, ja kovaa. Yksin ollessa ei reagoi kylläkään. Tämän tavan haluan todella kovasti kytkeä pois.. Harjoitukset alkanee tänään kun on iso kasa opiskeluporukkaa tulossa iltaa viettämään. Jos on jotain superhyväksi todettuja keinoja tämän opettamiseen, saa enemmän kuin mielellään kertoa! 

Mitäs muuta sitten.. Harrastamismahdollisuudet ovat täällä Jyväskylässä vähän kaukana, mutta ei mahdottoman kaukana kunhan koulukiireet hellittää.

Ruokavalio koostuu milloin mistäkin, tällä hetkellä raakaruokavarastot ovat ehtyneet ja lähimpään Mustiin ja Mirriin on matkaa, joten useimmiten kupista löytyy raakana sikanautaa tai kalkkunanlihaa, kananmunaa, raejuustoa ja suurta herkkua; kirsikkatomaattia. 

Kameralla on tullut näpsittyä kuvia, mutta koneelle ne saan vasta ehkä viikonloppuna. Mac on epälooginen enkä osaa ladata sen kautta kuvia nettiin. Vielä. Ehkä opin :D

Tiivistettynä: hengissä ollaan, ja niin on blogikin, vähän vain hitaammalla tahdilla.. :)

2015 ja vuoden 2014 koonti

 

Hyvää Uutta Vuotta! Ihmeellistä miten voidaan jo elellä vuotta 2015, vastahan oli vuoden 2012 loppu ja saatiin Hymy kotiin..

     

<3   <3

Ehkä nyt on aika tehdä pientä koontia siitä mitä sisältyi vuoteen 2014. (Linkeistä pääsee aihetta käsitteleviin blogiteksteihin)
Päällimmäisenä vuodesta 2014 on mielessä selkäongelmat. Pääsykokeisiin lukeminen ei ollut tarpeeksi stressaavaa ilmeisesti, kun siihen päälle piti tulla Hymyn pieni onnettomuus. Aluksi kuvitelmissa oli että kyseessä on vain joku pieni juttu - viikon lepo ja rauhallinen jatko siitä riittäisi. Ongelmat kuitenkin kesti ja kesti, kipulääkettä tarvittiin pidempään kuin luultiinkaan ja Hymy ei tuntunut toipuvan. Kävimme muutamaan otteeseen lämpökameran alla, ja kesäkuussa sitten röntgenissä.Selästä ei kuitenkaan löytynyt mitään sen ihmeellisempää, yliliikkuvuutta kyllä, mutta ei onneksi mitään vakavempia ongelmia. Harkintaan otettiin magneettikuvaus, jos selkäongelmat ei alkaisi helpottua. Puhetta tuli myös siitä, että fyssarilla olisi käytävä, siellä tosin käytiin vasta syyskuussa kun muutimme Jyväskylään. Siitä tuntui että alkoi selän kuntoutuminen ihan oikeasti, ja nyt tuntuu että olemme jo aika hyvässä paikassa selän suhteen. Pari päivää sitten, kun vielä saatiin Espoossa nauttia lumisesta kelistä, kävimme Hymyn kanssa lähikentällä vähän riehumassa. Rakas pallo oli mukana, ja sitä Hymy haki kuin ennenvanhaa. Välillä hirvitti kova vauhti ja hurjat loikat, mutta selässä ei näyttänyt tuntuvan miltään. Aivan huikeeta - muistan kun vielä touko-kesäkuussa mietin että parantuukohan tuo selkä ikinä edes sellaiseen kuntoon että Hymy pääsee rakastamalleen kentälle riehumaan. Näköjään (kop kop) parantui. Vielä kyllä tarkoituksena fyssarille mennä katselemaan koko kropan tilannetta, ja toki jatkaa selän kuntoutusta. Agilityyn tuosta selästä ei varmasti tule enää olemaan, mutta joskus voidaan varmaan ilman rimoja ja kontakteja mennä höntsäilemään toivottavasti.
Tätä tekstiä kirjoittaessa oli kurjaa huomata, että muistot tästä vuodesta liittyvät lähinnä tuohon selkäongelmaan. Mitä tapahtuikaan ennen huhtikuuta kun selkä meni? Oli pakko tarkistaa aiemmista kirjoituksista. Meidän elämään kuului paljolti agility, onnistumisia ja epäonnistumsia, hikeä ja puurtamista sen rakkaan agilityn parissa. Rehellisesti sanottuna en kovin montaa treenipostausta halunnut edes katsoa, niistä treenivideoista puhumattakaan. Ne vähäiset mitkä katsoin näytti juuri siltä mitä muistelin - oli kivaa, Hymyllä oli kivaa, saatiin onnistumisen tunteita ja tehtiin töitä tämän rakkaan harrastuksen eteen.. Pahalta tuntuu, ettei sitä voida enää harrastaa. Vaikka kaikkea muuta voidaankin tehdä, eikä se agility ole tietenkään se ykkösasia - iloinen ja terve koira on, mutta silti, voin hyvin myöntää että harmittaa ja ärsyttää, etenkin kun noita videoita katseli..Toki me ollaan tehty paljon muutakin kuin pelkkää agitreenia. Käytiin kokeilemassa rally-tokoa, lenkkeiltiin, käytiin Carusellissa usein ja nähtiin koirakamuja.
Vuoteen 2014 mahtui siis paljon, mutta harmillisesti selkävaivat vei suurimman huomion, ja yli puolet vuodesta.

Entäs sitten vuosi 2015? Vaikea sanoa mitä tästä tulee. Tärkein päämäärä on vahvistaa ja pitää selkä kunnossa. Toivottavasti päästään harrastamaan jotain, ja nauttimaan taas ihanasta kesästä. Saa nähdä lähteekö turkki taas kesätauolle!

ps. Tälläiset tarttui Hymylle Mustista ja Mirristä, ja voin suositella!