Tylsä omistaja.

Hymyllä on ihan tylsä omistaja. Se vaan lukee päivät pitkät, kaikenlisäksi kirjastossa! Pikkusheltti joutuu olemaan pitkää päivää yksin, vailla järkevää tekemistä tai aivotoiminnan ylimääräistä haastamaista. Plääh!

Tämän kevään teema tuli esiin lyhykäisyydessään. Pääsykoeluvut syövät järjettömän määrän päivästä,  ja iltaisin kun tämä tylsä tyyppi tulee kotiin, on vastassa hyyyyviiiiin energinen sheltti.
Ihanaa onkin pitkän istumisen jälkeen lähteä tuon Hymyksi kutsutun raketin kanssa pitkälle metsälenkille, missä tyttö saa juosta vapaana minkä kintuistaan pääsee, ja harjoittelee samalla huomaamattaan luoksetuloa ja sivullemenoa.
Ei se nyt mitään järjettömiä aikoja yksin joudu olemaan, aikatauluista riippuen 5-8h päivässä. Mutta pitkältä se silti tuntuu, varmaan meistä molemmista!
Onneksi ensi viikolla alkaa pentuagility, päästään taas tekemisen makuun :) Tänään ennen poistumistani -ah niin ihanaan- kirjastoon, harjoiteltiin kierimistä (joka menee jo kivasti, käsky vaan pitää saada mukaan!) ja seisomista, kuin oikea näyttelysheltti. Kivasti meni sekin, Hymy on alkanut oivaltaa että seiso-käsky ei todellakaan tarkoita istumista. Mielessä pyöri taas erkkari, mutta harkitsen edelleen..

Muutoin ei tänne mitään ihmeellistä. Odotellaan kovasti treenien alkamista, ja sitä ennen yritän harjoitella näitä pikkujuttuja Hymyn kanssa niin paljon kuin kerkeän (eli en siis kovin paljoa..)
Ajankohtaista alkaa olla myös se, minne Hymy menee hoitoon 10 päivän Kiinan reissuni ajaksi. Ottajia tuntuisi olevan melko paljon, pitää nyt vaan katsella kenen aikatauluihin tälläinen tasmanian pussipaholainen sopisi parhaiten! :D
Torstaina Hymy meneekin ensimmäistä kertaa muualle hoitoon kuin äidilleni, tosin vain aamupäiväksi, mutta jännittää itse kullekin kuitenkin! Tässä taitaa olla tällä kertaa hyvin yleispätevä päivitys kuulumisistamme, jonka voisi tiivistää; ei kuulu juuri mitään ihmeellistä. vielä! ;)

terkkuja lukijoille! t. Hymy

shelttikö?

Kahden viikon päästä Hymy täyttää 4 kuukautta! Piti oikein laskea, voiko se pitää paikkansa. Niin se kai vaan on. Oli hauska katsella ihan alkuaikojen kuvia Hymystä, ja verrata niitä hetki sitten otettuihin. Kuonolle on tullut pituutta lisää paljon, ja karvapallosta on tullut kynityn ruipelon näköinen, vähän epäsopusuhtainen varhaisnuori. Kai tuosta sheltti tulee, toivon niin :D Tuntuu vain, että korkeutta tulee tooodeellla hitaaasti. Häntä näyttää edelleen olevan ihan eriparia muun kropan kanssa, sojottaa aina minne sattuu, ja nousee hiukkasen korkealle. Tämänkin suhteen elättelen toiveita, että kyllä se siihen asettuu ja istuu, joku kaunis päivä..

Nyt meillä on muutaman viikon "treenitauko", kunnes pentuagi alkaa. Viimeinen kerta pentukurssia meni ihan mukavasti, kerrattiin opittuja asioita ja harjoiteltiin sivua, luoksetuloa sekä odottamista, seuraamistakin jokinverran. Huomaan edelleen välillä unohtavani kyykätä tarpeeksi Hymyä palkatessa, se tuntuu herkästi nousevan kahdelle tassulle ottamaan namia vastaan. Onneksi pikkuhiljaa olen alkanut sen paremmin muistamaan, ja Hymykin oppimaan että namin saa varmemmin kun pitää ne kaikki neljä tassua maassa.
Näyttelyseisomistakin kokeilimme ekan kerran vihdoin, ja onneksi tytteli oivalsikin aika pian mitä siltä hain, vaikka toki ihan alkuasetelmissa ollaan vielä. Hitaasti mutta varmasti hyvä tulee, kunhan sitä aikaa harjoituksille löytäisi. Tänään nimittäin alkoi neljän kuukauden pääsykoeluku-urakka huhh!

Sisäsiisteyden kanssa vielä kompastellaa. Eteisessä on paperi, jossa Hymy käy tarpeillaan, ja välillä on päiviä kun siihen paperille tulee vain ne yhdet pissat ja muut osuu hienosti ulos, ja välillä taas tuntuu että ei tästä ikinä tule mitään, kun ei pysty niin usein ulos tuota pikkuista viemään, ja tuntuu että ulkoilutusajat menee ihan ristiin tarpeiden kanssa. Plusmiinusnolla siis. En vaan osaa!

Mutta nyt, unten maille, vieressä hilluvan iltariehujan rauhoittelun jälkeen, että jaksaa taas kirjojen parissa ahertaa..

Se olisi sitten helmikuu!

Ihanaa että kevät lähenee. Ihanaa että Hymy kasvaa, vaikka aika lilliputti se on edelleen, ja on tää pentuaika huippua :) Välillä vaan tuntuu ettei riitä tarpeeksi aikaa tuolle pikkuiselle, tai aika aika suurelle energiapakkaukselle..Ehkä ajatuksissa pyörii harhaluulo (?) siitä ettei aikuinen koira tarvitse ihan niin paljon kuin pentu, mutta toisaalta minun vertauskuvana on seniorivuosien rakas Nella <3

Toinen, ja samalla tokavika kerta pentukurssia oli tiistaina. Tällä kertaa tehtiin jo paljon enemmän, ja vähemmillä tauoilla. Harjoiteltiin muun muassa luoksetuloa, jättämistä, lähelläoloa-ja automaatti-istumista, ja ylös-käskyä. Kotona ollaan jatkettu harjoituksia ja on niin mahtava fiilis kun huomaa Hymyn oivaltavan asioita, esimerkiksi jätä-käsky sujuu jo niin hienosti, ainakin näin kotioloissa kun on nameista kyse. Luoksetulo ja paikka sujuvat myös niin hienosti, ja pikkuhiljaa yritetään niitäkin käskyjä saada varmemmiksi. Jipii!
Toinen kiva juttu tällä viikolla on ollut se, että ilmottauduttiin pentuagilityyn. Tämän kuun lopussa alkaa 5 kerran kurssi, mitähän siitäkin tulee kun olen koko lajista yhtä ummikkona kuin Hymy! No, pääasia on että meillä molemmilla on hauskaa ja saadaan yhdessä puuhata :)
Tässä kuussa tiedossa on siis vielä tehosterokotus, pentukurssia yksi kerta ja pentuagilityn ensimmäinen kerta. Muuta järisyttävämpää en ole Hymyn pään menoksi vielä suunnitellut, toki pentutreffeillä voisi yrittää ehtiä käydä, koirakavereita ei voi koskaan olla liikaa!

Mietinnässä on nyt ollut tuo shelttien erkkari, ilmoitanko tuon sinne vai en. Tuntuu jotenkin vielä niin kaukaiselta kun toinen on niin pieni, turkki sojottaa miten sattuu ja näyttelyjuttuja ei olla vielä ehditty harjoitella OLLENKAAN. Mutta kyllähän tässä toki ehtisi vielä. Pitää nyt katsella mihin suuntaan tuo tyttö tästä kehittyy, en kyllä yhtään muistanut katsoa edes viimeistä ilm. päivää.
Päivä kerrallaan anyway :)

Olisikohan mulla mitään muuta järkevää kerrottavaa enää? Elämä pyörii edelleen tiiviisti töiden, kuntosalin ja Hymyn kanssa touhuilun parissa. Sattumoisin työt tuntuvat syövän kaikista eniten aikaa, tyhmää. Onneksi kohta rytmi muuttuu - toisaalta en tiedä onko se positiivista vai ei! Pääasia olisi, että riittäisi aikaa tasapuoliseste Hymyn kanssa oleilulle ja treenaamiselle, kuin kavereille ja ihan rennolle vapaa-ajalle. Haastavaa, muttei mahdotonta!

ps. off-topic; asiakaspalvelutyön myötä, kun näen asiakkaiden kaivavan lompakoitaan esiin, olen huomannut ilmiön, että itseasiassa lompakkoja ei enään ole! Soooo last season? Muotia on näemmä kaikenmaailman marimekon pussukat, perus mustat "minipussit" tai korttikotelo. Perinteiset lompakot ovat näköjään joutaneet kaappeihin pölyttymään, tosin itseäni en kyllä ole tähän trendiin ehtinyt päivittää..
(ehkä alan pitämään muotiblogia Hymyn sijaan! :D)