shelttikö?

Kahden viikon päästä Hymy täyttää 4 kuukautta! Piti oikein laskea, voiko se pitää paikkansa. Niin se kai vaan on. Oli hauska katsella ihan alkuaikojen kuvia Hymystä, ja verrata niitä hetki sitten otettuihin. Kuonolle on tullut pituutta lisää paljon, ja karvapallosta on tullut kynityn ruipelon näköinen, vähän epäsopusuhtainen varhaisnuori. Kai tuosta sheltti tulee, toivon niin :D Tuntuu vain, että korkeutta tulee tooodeellla hitaaasti. Häntä näyttää edelleen olevan ihan eriparia muun kropan kanssa, sojottaa aina minne sattuu, ja nousee hiukkasen korkealle. Tämänkin suhteen elättelen toiveita, että kyllä se siihen asettuu ja istuu, joku kaunis päivä..

Nyt meillä on muutaman viikon "treenitauko", kunnes pentuagi alkaa. Viimeinen kerta pentukurssia meni ihan mukavasti, kerrattiin opittuja asioita ja harjoiteltiin sivua, luoksetuloa sekä odottamista, seuraamistakin jokinverran. Huomaan edelleen välillä unohtavani kyykätä tarpeeksi Hymyä palkatessa, se tuntuu herkästi nousevan kahdelle tassulle ottamaan namia vastaan. Onneksi pikkuhiljaa olen alkanut sen paremmin muistamaan, ja Hymykin oppimaan että namin saa varmemmin kun pitää ne kaikki neljä tassua maassa.
Näyttelyseisomistakin kokeilimme ekan kerran vihdoin, ja onneksi tytteli oivalsikin aika pian mitä siltä hain, vaikka toki ihan alkuasetelmissa ollaan vielä. Hitaasti mutta varmasti hyvä tulee, kunhan sitä aikaa harjoituksille löytäisi. Tänään nimittäin alkoi neljän kuukauden pääsykoeluku-urakka huhh!

Sisäsiisteyden kanssa vielä kompastellaa. Eteisessä on paperi, jossa Hymy käy tarpeillaan, ja välillä on päiviä kun siihen paperille tulee vain ne yhdet pissat ja muut osuu hienosti ulos, ja välillä taas tuntuu että ei tästä ikinä tule mitään, kun ei pysty niin usein ulos tuota pikkuista viemään, ja tuntuu että ulkoilutusajat menee ihan ristiin tarpeiden kanssa. Plusmiinusnolla siis. En vaan osaa!

Mutta nyt, unten maille, vieressä hilluvan iltariehujan rauhoittelun jälkeen, että jaksaa taas kirjojen parissa ahertaa..