Using brains

valmiina hommiin.

Koska pelkät pitkät lenkit ja pallon perässä juokseminen ei riitä tälle pikku lammaskoiralle, aivojumppailimme hieman tänään. Tätä pitäisi tehdä niiiin paljon useammin, jospa nyt saisi ryhtiliikkeen tehtyä tässä asiassa?

Nyt vain sheippailtiin ilman kummempia tavoitteita, paremman puutteessa keksin tuon korin ja halusin että Hymy nousee etutassujen varaan sen päälle. Voi että sitä iloa mikä tuosta koirasta paistoi kun se tajusi mitä tehdään kun pilkoin herkkupaloja valmiiksi. Into piukeana se haki katsekontaktia, tutkaili koria ja mietti mitä temppuja tarjoaisi. Kun katsekontakti ei toiminut, alkoi korin tökkiminen kuonolla, ja aina joka yrityksen jälkeen Hymy muisti tarkistaa minulta "no oliko tämä nyt oikein?".

Aika pian se hoksasi laittaa yhden tassun korin päälle, ja siitä ei ollutkaan pitkä matka toiseen tassuun. Loppujen lopuksi Hymy tarjosi monta kertaa tassuja korin päälle oikein, fiksu tyttö <3 En ole oikein keksinyt mitä temppuja/juttuja alkaisin sille opettamaan, niin otetaan tämä vaikka lämmittelystä. Pitää mietiskellä jokin pidempiaikainen temppuprojekti, jonka parissa pähkäillä.
Jos sinulla on jotain mahtavia temppuideoita, saa vinkkailla, KIITOS ;)!

Saisko tällä katsekontaktilla namia?

Entäs näin?Namia?

Venyttelyä

Pakollinen "elossa ollaan"-päivitys. Syksy tuli ja yllätti meidät, hyhh miten kylmä tämä viikko on ollutkaan. Onneksi on Hymy joka pakottaa lähtemään säällä kuin säällä ulos reippailemaan, aina yhtä hyvä mieli lenkin jälkeen, etenkin kun voi sitten hyvällä omallatunnolla hautautua viltin alle lämmittelemään.

Voin jälleen todeta että mitään ihmeellisempää ei olla tehty. Paitsi lenkkeilty ja etenkin ravattu oikein urakalla.  En tiedä kuvittelenko vain, mutta tuntuu että fyssarin kanssa huomattu "tukkoisuus" tuntuu vähentyneen. Johtuneeko sitten siitä, että lenkeillä on alettu ravailemaan ihan kunnolla, ja itsekin Hymy hakeutuu nykyään raviin suoraan, peitsaamisen tai "köpöttelyn" sijaan. Ehkä jotenkin takapäänkin aineenvaihdunta on lisääntyneen liikkuvuuden myötä lähtenyt liikkeelle, ja turvottuneisuuskin sitä kautta helpottanut. Selkä ei ole oireillut mitenkään ravaamisesta, ja raviliike tekeekin selän kannalta varmasti kauttaaltaan vain hyvää. Välillä Hymy jopa ajautuu laukka-askeliin!
Kaikki on siis aika mainiosti, jatketaan kotona venyttelyä ja voimistelua, ja pikkuhiljaa lisätään ravilenkkien pituutta. Ja vältetään viimeiseen saakka sitä älytöntä töpöttelyä/peitsausta.

On vain pakko sanoa, kuinka  ihanaa (kopkop) kun tämä selkäonnettomuuden jälkipuinti alkaa olemaan ohitse. On niin mahtavaa katsoa entiseen malliin kipittävää Hymyä, jolla vauhti on taas yhtä kova kuin ennen onnettomuutta. Hymy tuntuu taas nykyään oikeasti nauttivan lenkkeilystä, kun saa juosta ja viipottaa entiseen tahtiin. Onnellinen koira<3

Matkakamu pakenemassa häkistä <3

Takaraivossa on myös alkanut jyskyttää kova halu päästä taas tekemään jotain lenkkeilyäkin jännempää Hymyn kanssa. Agility on varmasti meiltä täysin poissuljettua (sydän itkee verta tässä kohdin), mutta jotain actionia tuo koira kaipaa. Kunnon toipuminen alkaa myös näkyä tuossa valtavassa energiamäärässä, jota Hymystä alkaa jälleen löytyä. Onhan se kokoajan ollut touhukas ja reipas, mutta nyt tuntuu että se alkaa hyppimään seinille, koska pelkkä peruslenkkeily ei näytä riittävän. Pitänee siis alkaa tutkailla mitä Jyväskylällä olisi meille tarjota!

Tukkoista.

Pienten aikataulumuutosten ja ajanvaraussäätöjen jälkeen päästiin Hymyn kanssa viimein fysioterapeutille. Kävimme Hannele Kerkelän luona, hän ottaa potilaat vastaan Animagin tiloissa. Lievästi jännittyneenä löydettiin hienosti paikalle (navigaattorit on pelastus), ja taustaselvittelyiden jälkeen lähdettiin ulos vähän käpyttelemään. Juostiin ja käveltiin tarkkailevan silmän alla, ja sieltä tuli samoja mielipiteitä mitä olen ajatellutkin. Hymyn kävely on todella tönkköä ja jäykkää, ja hölkkääminen on oikeastaan pelkästään peitsaamista. Mutta ravi on kuitenkin tosi hyvä, juoksee nätisti ja niinkuin pitääkin.

Sen jälkeen Hymy pääsi pöydälle syyniin,ja heti löytyikin kireys oikeanpuoleisesta kyynärvarren koukistajasta. Kireyttä myös rintalihaksissa. Jonkin verran Hannele koukisteli ja venytteli jalkaa, ja antoi siihen laserterapiaa. Lopuksi vielä katsottiin vähän miten Hymy istuu ja menee maahan, istuu symmetrisesti, maahan mennessa kellahtaa vähän sivuttain.


Kuten listassa alla näkyy, ihmeteltiin myös Hymyn "turvonnutta"ja "tukkoista" olemusta. Tosiaan jo vähän aikaa tuntunut siltä että Hymy on hieman kerännyt lisää painoa, mikä on myös totta, muutama sata gramma on tullut lisää. Olen yrittänyt suhteuttaa ruuan määrän liikkumiseen, joka ei ole läheskään samalla tasolla kuin ennen onnettomuutta. Silti Hymy tuntuu ihmeen "tankilta", ja fyssarinkin mielestä kyseessä ei ole niinkään rasvaa, vaan jonkinlaista turvotusta. Johtunee tuosta jäykkyydestä, Hymy seisoo lanneselkä pyöreänä, enemmän kuin ryhdikkäänä. Kyseessä voi olla siis jotain aineenvaihdunnallisia ongelmia, jotka voivat olla peräisin näistä selkäonnettomuuden jälkimainingeista.

Eli mitä fysioterapeutilla selvisi:

• Jos Hymy liikkuu ravia hitaammin, on liike joko peitsaamista tai tönkköä kävelyä
• Lanneselkä jäykän näköinen
• Kohtalainen kyynärvarren koukistajan kireys
• Kireyttä rintalihaksissa ja nh-seudulla
• Muuten liikkuvuudet hyviä
• "Tukkoisen" oloinen koira 

Ja mitä me yritämme:

• Lisätä asteittain liikuntaa, etenkin ravin määrää lenkeillä maltillisesti
• Vaihtelevammat lenkkimaastot, ei siis aina tasaista tietä, mutta ei mitään ryteikköjäkään
• Koukistajille venyttely & kylmähoitoa päivittäin - jotta se kohta aukeaisi
• Kotona myös lanneselän ojennusliikkeen harjoitusta, päivittäin 2-3 lyhyttä toistoa
• Mennään tsekkaamaan tilanne muutamien viikkojen päästä
• Yritetään kaikinpuolin avata Hymystä jäykkyys, saada lanneselkä taas vetreäksi ja vahvistaa lihaksia
• Vesijuoksumatto tulee varmaan kokeiluun kunhan ollaan saatu jäykkyyttä hoidettua - sitten on parempi alkaa vahvistamaan lihaksia kun pohja on kunnossa

Eniten keskitytään nyt siis siihen raviin lenkeillä, lenkkien pidennys pikkuhiljaa, erilaiset maastot pelkän tasaisen sijaan, ja tietenkin kotiharjoitteet. Tällä hetkellä on melko valoisa fiilis, että Hymystä vielä "ehjä" tulee.Ei tietenkään agilityyn tai muuhun niin rasittavaan, mutta elämästä nauttimiseen ja ehkä johonkin pieneen harrastamiseen.
Hymyä ei ainakaan tämä juuri stressaa, päinvastoin:

Here we are

Heippahei! Pitkästä aikaa! No ei niin pitkästä aikaa.
Nyt ollaan viikko asusteltu Jyväskylässä, tosin viikonloppu vietettiin Espoossa. Kilometrejä kertyy hyvin kun ajelee edestakaisin.. Onneksi Hymy on kärsivällistä matkaseuraa :)

Kiireistä on ollut, kotona ei paljoa kerkeä muuta tekemään kuin Hymyn lenkittämään ja sen kanssa vähän leikkimään. Lenkkimaastot meillä on tosi ihanat,melkeinpä aina kierretään järven rannalla menevää kävelypolkua. Siellä saa Hymyä pidettyä vapaana, ja maisemat on ihanat. Toinen kiva paikka olisi varmasti Harju, sinne pitää joku päivä lähteä tutkimusretkelle. Laajavuori ja sen metsät näkyvät hienosti meidän kahdeksannesta kerroksesta, sieltäkin löytyisi varmaan jokunen lenkkipolku!

Jyväskylä vaikuttaa muutenkin oikein hauskalta paikalta, kyllä me tänne kotiudutaan! Hymykin on jo ihan sujut uudessa kämpässä, ei hauku tai muutenkaan tunnu stressaavan. Nauttii vain, kun on niin paljon tilaa leikkiä..! Kyllä tästä vielä hyvä tulee. Fyssarille päästään toivottavasti keskiviikkona.

Seuraavaksi saatte vähän ihastella meidän lenkkimaisemia.