Se olisi sitten helmikuu!

Ihanaa että kevät lähenee. Ihanaa että Hymy kasvaa, vaikka aika lilliputti se on edelleen, ja on tää pentuaika huippua :) Välillä vaan tuntuu ettei riitä tarpeeksi aikaa tuolle pikkuiselle, tai aika aika suurelle energiapakkaukselle..Ehkä ajatuksissa pyörii harhaluulo (?) siitä ettei aikuinen koira tarvitse ihan niin paljon kuin pentu, mutta toisaalta minun vertauskuvana on seniorivuosien rakas Nella <3

Toinen, ja samalla tokavika kerta pentukurssia oli tiistaina. Tällä kertaa tehtiin jo paljon enemmän, ja vähemmillä tauoilla. Harjoiteltiin muun muassa luoksetuloa, jättämistä, lähelläoloa-ja automaatti-istumista, ja ylös-käskyä. Kotona ollaan jatkettu harjoituksia ja on niin mahtava fiilis kun huomaa Hymyn oivaltavan asioita, esimerkiksi jätä-käsky sujuu jo niin hienosti, ainakin näin kotioloissa kun on nameista kyse. Luoksetulo ja paikka sujuvat myös niin hienosti, ja pikkuhiljaa yritetään niitäkin käskyjä saada varmemmiksi. Jipii!
Toinen kiva juttu tällä viikolla on ollut se, että ilmottauduttiin pentuagilityyn. Tämän kuun lopussa alkaa 5 kerran kurssi, mitähän siitäkin tulee kun olen koko lajista yhtä ummikkona kuin Hymy! No, pääasia on että meillä molemmilla on hauskaa ja saadaan yhdessä puuhata :)
Tässä kuussa tiedossa on siis vielä tehosterokotus, pentukurssia yksi kerta ja pentuagilityn ensimmäinen kerta. Muuta järisyttävämpää en ole Hymyn pään menoksi vielä suunnitellut, toki pentutreffeillä voisi yrittää ehtiä käydä, koirakavereita ei voi koskaan olla liikaa!

Mietinnässä on nyt ollut tuo shelttien erkkari, ilmoitanko tuon sinne vai en. Tuntuu jotenkin vielä niin kaukaiselta kun toinen on niin pieni, turkki sojottaa miten sattuu ja näyttelyjuttuja ei olla vielä ehditty harjoitella OLLENKAAN. Mutta kyllähän tässä toki ehtisi vielä. Pitää nyt katsella mihin suuntaan tuo tyttö tästä kehittyy, en kyllä yhtään muistanut katsoa edes viimeistä ilm. päivää.
Päivä kerrallaan anyway :)

Olisikohan mulla mitään muuta järkevää kerrottavaa enää? Elämä pyörii edelleen tiiviisti töiden, kuntosalin ja Hymyn kanssa touhuilun parissa. Sattumoisin työt tuntuvat syövän kaikista eniten aikaa, tyhmää. Onneksi kohta rytmi muuttuu - toisaalta en tiedä onko se positiivista vai ei! Pääasia olisi, että riittäisi aikaa tasapuoliseste Hymyn kanssa oleilulle ja treenaamiselle, kuin kavereille ja ihan rennolle vapaa-ajalle. Haastavaa, muttei mahdotonta!

ps. off-topic; asiakaspalvelutyön myötä, kun näen asiakkaiden kaivavan lompakoitaan esiin, olen huomannut ilmiön, että itseasiassa lompakkoja ei enään ole! Soooo last season? Muotia on näemmä kaikenmaailman marimekon pussukat, perus mustat "minipussit" tai korttikotelo. Perinteiset lompakot ovat näköjään joutaneet kaappeihin pölyttymään, tosin itseäni en kyllä ole tähän trendiin ehtinyt päivittää..
(ehkä alan pitämään muotiblogia Hymyn sijaan! :D)