Hymyn arki koostuu tällä hetkellä pitkistä lenkeistä, lumihangessa möyrimisestä ja rakkailla leluilla leikkimisestä. Kovat pakkaset, jotka nyt tosin on jo hellittäneet, eivät innostaneet paljon mihinkään ylimääräiseen lenkeillä. Nyt säätilat alkaa taas olla siinä pisteessä että sormet ei ole kohmelossa eikä jäädy sekunnissa kun lapasen ottaa kädestä, joten voimme palata ihan alkeisiin jotka tuntuu unohtuneen pikkuneidiltä. Esimerkiksi muiden koirien ohitus. Onnistuu ihan ok, vapaanakin, mutta ei ilman ääntä tai pomppimista. Olisi kiva saada siitä ohittamisesta helppoa, niin ettei Hymy koe tarvetta sanoa ohimenijälle mitään kuten tällä hetkellä. Luokse se ei siis mene, vaan pysyy vierellä, mutta ei ole siihenkään enää pitkä matka.. Ja seuraaminen, ja sivulletulo. Treeniätreeniä, nyt ne on vähän... puolitiessä, hymy napottaa tyytyväisenä vinottain 'sivulla'.
Toinen asia on sitten se ovikellolle haukkuminen, joka tosin ei liity mitenkääb kylmiin säihin ( :D looginen minä). Hymy haukkuu aina, ja kovaa. Yksin ollessa ei reagoi kylläkään. Tämän tavan haluan todella kovasti kytkeä pois.. Harjoitukset alkanee tänään kun on iso kasa opiskeluporukkaa tulossa iltaa viettämään. Jos on jotain superhyväksi todettuja keinoja tämän opettamiseen, saa enemmän kuin mielellään kertoa!
Mitäs muuta sitten.. Harrastamismahdollisuudet ovat täällä Jyväskylässä vähän kaukana, mutta ei mahdottoman kaukana kunhan koulukiireet hellittää.
Ruokavalio koostuu milloin mistäkin, tällä hetkellä raakaruokavarastot ovat ehtyneet ja lähimpään Mustiin ja Mirriin on matkaa, joten useimmiten kupista löytyy raakana sikanautaa tai kalkkunanlihaa, kananmunaa, raejuustoa ja suurta herkkua; kirsikkatomaattia.
Kameralla on tullut näpsittyä kuvia, mutta koneelle ne saan vasta ehkä viikonloppuna. Mac on epälooginen enkä osaa ladata sen kautta kuvia nettiin. Vielä. Ehkä opin :D
Tiivistettynä: hengissä ollaan, ja niin on blogikin, vähän vain hitaammalla tahdilla.. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti