Sterilointi?

Kun aiempi koirani Nella jouduttiin vanhoilla päivillään lopettamaan kohtutulehduksen vuoksi, vannoin että seuraavan narttukoirani leikkautan. Samassa päätöksessä olen edelleen, ja Hymy alkaa olemaan sen ikäinen että olisi jo aika pikkuhiljaa se leikkauttaa. Budjetti on aikalailla nyt leikkausta varten kasassa, mutta silti mietityttää.
Kannattaako leikkaaminen kuitenkaan, onko siitä enemmän hyöytä vai mahdollisesti haittaa?
Kaikki kommentit, kokemukset ja ajatukset otan mielellään vastaan!

Suurimpana syynä haluuni steriloida Hymy on tuo aiempi kokemus Nellan kanssa, haluan ennaltaehkäistä mahdollista kohtutulehdusta, ja olisi kiva ettei niitä nisäkasvaimiakaan tulisi niin paljon, tosin silloin leikkaus olisi suoritettava jo ihan heti pikimmiten, jos tutkimustuloksiin on uskominen, koska mitä aiemmin nartun leikkaa niin sitä radikaalimmin se vaikuttaa nisäkasvaimien syntymiseen myöhemmin.
Toisekseen, Hymy ei ole millään tasolla kelpoinen jälkikasvun hankkimiseen - pienikokoinen, yliliikkuva ja hieman epämääräinen selkä, puuttuva hammas yms.. Eli aikalailla tyhjänpanttina se kohtu ja munasarjat Hymyllä on.

Silti tuntuu kuitenkin melko hassulta lähteä leikkauttamaan tervettä koiraa, kun periaatteessa mitään selkeää terveydellistä syytä leikkaamiselle ei ole - tällä hetkellä. Juoksut eivät ole aiheuttaneet sen kummempia ongelmia, tietenkin hieman flegumpi koira ja apean oloinen muutamia päiviä, mutta ei muuten juuri mitään muuta muutosta käytöksessä. Mutta tämä on päätös jota on ajateltava pidemmällä tähtäimellä.

Itse operaation lisäksi jännittää se, mitä tapahtuu sen jälkeen. Sterilointi ei kuitenkaan ole mikään ihan pieni operaatio, ja anestesiaan liittyy aina riskit, niinkuin leikkaukseenkin, komplikaatioita voi tapahtua, ja se vähän pelottaa. Ja leikkauksen jälkeen toipuminen - paraneeko haava hyvin, ilman tulehtumisia yms. Ja sitten se elämä steriloinnin jälkeen, muuttuuko Hymyn luonne tai olemus jotenkin?
Ainakin hormonitoiminta tulee muuttumaan, ja tämän olen ymmärtänyt vaikuttavan aineenvaihduntaan, joka sitten taas saattaa vaikuttaa siihen että koira lihoaa herkemmin. Joten ainakin ruokailun ja liikunnan suhteeseen sekä painoon on alettava kiinnittämään enemmän huomiota, nyt kun mennään paljon rennommalla otteella. Steriloinnin vaikutuksesta koiran luonteeseen olen kuullut paljon erilaista juttua, joten varmasti aika yksilöllistä. En koe huomanneeni Hymyllä ikinä mitään kovin vahvoja "narttumaisia" piirteitä, joten ehkä siihen vaikutukset eivät niin suuret olisi. Energiaahan tuolla taskuraketilla riittää aivan valtavasti, ja vaikka välillä hermo meinaakin mennä, en haluaisi sen muuttuvan, pidän mielelläni itselläni saman vanhan, iloisen ja energisen touhuajan, kyllä ne energiat leikkimällä, lenkkeilemällä tai aivojumpalla saadaan aina purettua!

Tämä teksti oli nyt taas enemmän tälläistä pohdintaa ja omien ajatusten selvittelyä kuin mitään järkevää asian puintia. Nyt pitäisi enää miettiä sopiva ajankohta leikkaukselle, tietenkin pitää vähän katsella ensin milloin juoksut taas ilmestyy paikalle. Todennäköisesti kuitenkin syksylle menee Hymyn leikkuuttaminen!

Loppukevennykseksi ällö talvi ja Hymyn mahtava aarre!

Uudet valjaat

Heipähei, pitkästä aikaa! Minun pitäisi parhaillaankin olla tekemässä kouluhommia, mutta sen sijaan huomaan lataavani koneelle kuvia Hymystä uusissa valjaissa ja kirjoittamassa tätä päivitystä. Mutta pakkohan se on, koska uudet hienot valjaat ostettiin tänään, eikä ne kohta olisi enää uudet! ;)

Olen jo pidempään harkinnut, tai oikeastaan päättänyt, että ostan valjaat Hymylle. Yhtenä suurimpana syynä on se, että Hymy on alkanut ääniarkailemaan, ja täten kokee esimerkiksi Helsingin rautatieaseman kovin pelottavana paikkana. Se tarkoittaa täyspysähdystä niille sijoilleen, kun tyyppi tajuaa mihin ollaan menossa. Kun selässä on reppu, olalla toinen painava kassi sekä käsilaukku, ei ihan hirveästi olisi tilaa eikä jaksamista ottaa vielä kuusikiloista Hymyä kainaloon. Yhdellä kerralla yritin Hymyä hieman kannustaa tulemaan perässä, ja hups vain panta luiskahti pois Hymyn päältä. Pari sydämenlyöntiä taisi jäädä väliin, olimmehan me Helsingin rautatieaseman ulkopuolella, keskellä kiireisintä Helsinkiä, ruuhka-aikaan. Hymy alkoi peloissaan kipittää kohti lähimpänä seisovaa taksia (ehkä olisi ottanut siitä pikakyydin takaisin Espooseen), mutta onneksi pysähtyi kuin kiekaisin tarpeeksi kovaa ja monta kertaa Hymyn nimeä. Säikähdin kyllä pahemman kerran, siinä oli nimittäin kaikki katastrofin ainekset kasassa. Joten valjaat nousivat ehdottomasti ostoslistan ykköseksi. 

Tänään lähdin Mustiin ja Mirriin aikomuksena ostaa Rukan valjaat Hymylle, joista jo aiemmin olen haaveillut. Ne sellasiet joissa on vähän leveämpi kaulusosa, ja joita löytyy vaikka missä ihanissa kirkkaissa väreissä. Niitä siellä sitten mallailtiinkin, mutta sitten silmiini osui nämä Rukan neonvaljaat (Rukka Neon Harness). Ihana pinkki väri (ei tosin varmaan kauan säily tälläisenä), ja valjaat heijastavat. Aiemmin bongatut valjaat alkoivat näyttämään aika laimeilta näiden rinnalla, ja kun hintakin oli sama, ja S-koko istui todella kivasti Hymyn päälle, nappasin nämä meille. Nyt ei muuta kuin totuttelemaan kävelemään valjaissa, nämä kun ovat Hymyn ensimmäiset valjaat!

Tänne ei sitten muuta ihmeellistä. Ääniarkuudesta lisää joku toinen päivä, nyt palaan kouluhommien ääreen.. Mukavaa (melkein) viikonloppua!

ps. Hymyllä on nykyään ihan oma instagram-tili, sen löydät nimimerkillä lammaskoira !

Voihan luu

Mikä siinä on, kun ei luut maistu? Hymy on älyttömän huono syömään mitään luita. Possunkorvat-ja saparot, poronkorvat, härkätikut sun muut on testattu. Vasikankorvaakin maisteltiin, mutta ei se sitten maistunutkaan muutaman syömiskerran jälkeen. Härkätikku on sellainen, joka maistuu joskus pikkuhiljaa, mutta yksi pienikin sellainen saattaa kestää monta viikkoa. Vaikea siis uskoa että syömättömyys liittyy luiden makuun tai laatuun, melkein kaikkea kun on kokeiltu. Ne, joiden ympärillä on kuivattua kanaa, menevät niin pitkään kunnes se kuivattu kana on koluttu, ja joskus harvoin koko tikku tulee syötyä loppuun.

Olisi niin kätevää kun ne luut maistuisi, siitä olisi niin paljon etua! Tekisi hyvää hampaille - hammaskiveä tuntuu nimittäin nyt muodostuvan todella helposti. Hymy saisi myös jotain muutakin puuhattavaa kuin leikkimisen tai nukkumisen, ja minäkin helposti opiskelurauhaa. Niinä harvoina hetkinä onkin todella kivaa, kun Hymy sitä luuta syö - tyyppi on oikein keskittynyt luun tuhoamiseen, että ei juuri muuta ympärilllä tapahtuvaa huomaa. Ehkä se sitten vanhempana oppii.. Ehkä Hymyltä vain puuttuu vielä se kärsivällisyys ja pitkäjänteisyys niiden syömiseen, ja lisäksi sitä ihanaa juuri Hymyn lemppariherkkuluuta ei ole löytynyt.

Omistaako kukaan teistä tälläistä koiraa, jolle ei luut maistu? Tai onko jollakin jotain ideoita mikä voisi olla se superherkullinen luu? Ehkä menen vaan Mustiin ja Mirriin taas ja nappaan sieltä vähän kaikkea, saparoita ainakin kun ne silloin tällöin uppoaa.

Arkielämää

No heipähei! Allekirjoittanut on haalinut itselleen sen verran kursseja tälle keväälle, että aikaa ei tunnu hirveästi mihinkään ylimääräiseen riittävän. 

Hymyn arki koostuu tällä hetkellä pitkistä lenkeistä, lumihangessa möyrimisestä ja rakkailla leluilla leikkimisestä. Kovat pakkaset, jotka nyt tosin on jo hellittäneet, eivät innostaneet paljon mihinkään ylimääräiseen lenkeillä. Nyt säätilat alkaa taas olla siinä pisteessä että sormet ei ole kohmelossa eikä jäädy sekunnissa kun lapasen ottaa kädestä, joten voimme palata ihan alkeisiin jotka tuntuu unohtuneen pikkuneidiltä. Esimerkiksi muiden koirien ohitus. Onnistuu ihan ok, vapaanakin, mutta ei ilman ääntä tai pomppimista. Olisi kiva saada siitä ohittamisesta helppoa, niin ettei Hymy koe tarvetta sanoa ohimenijälle mitään kuten tällä hetkellä. Luokse se ei siis mene, vaan pysyy vierellä, mutta ei ole siihenkään enää pitkä matka.. Ja seuraaminen, ja sivulletulo. Treeniätreeniä, nyt ne on vähän... puolitiessä, hymy napottaa tyytyväisenä vinottain 'sivulla'. 

Toinen asia on sitten se ovikellolle haukkuminen, joka tosin ei liity mitenkääb kylmiin säihin ( :D looginen minä). Hymy haukkuu aina, ja kovaa. Yksin ollessa ei reagoi kylläkään. Tämän tavan haluan todella kovasti kytkeä pois.. Harjoitukset alkanee tänään kun on iso kasa opiskeluporukkaa tulossa iltaa viettämään. Jos on jotain superhyväksi todettuja keinoja tämän opettamiseen, saa enemmän kuin mielellään kertoa! 

Mitäs muuta sitten.. Harrastamismahdollisuudet ovat täällä Jyväskylässä vähän kaukana, mutta ei mahdottoman kaukana kunhan koulukiireet hellittää.

Ruokavalio koostuu milloin mistäkin, tällä hetkellä raakaruokavarastot ovat ehtyneet ja lähimpään Mustiin ja Mirriin on matkaa, joten useimmiten kupista löytyy raakana sikanautaa tai kalkkunanlihaa, kananmunaa, raejuustoa ja suurta herkkua; kirsikkatomaattia. 

Kameralla on tullut näpsittyä kuvia, mutta koneelle ne saan vasta ehkä viikonloppuna. Mac on epälooginen enkä osaa ladata sen kautta kuvia nettiin. Vielä. Ehkä opin :D

Tiivistettynä: hengissä ollaan, ja niin on blogikin, vähän vain hitaammalla tahdilla.. :)

2015 ja vuoden 2014 koonti

 

Hyvää Uutta Vuotta! Ihmeellistä miten voidaan jo elellä vuotta 2015, vastahan oli vuoden 2012 loppu ja saatiin Hymy kotiin..

     

<3   <3

Ehkä nyt on aika tehdä pientä koontia siitä mitä sisältyi vuoteen 2014. (Linkeistä pääsee aihetta käsitteleviin blogiteksteihin)
Päällimmäisenä vuodesta 2014 on mielessä selkäongelmat. Pääsykokeisiin lukeminen ei ollut tarpeeksi stressaavaa ilmeisesti, kun siihen päälle piti tulla Hymyn pieni onnettomuus. Aluksi kuvitelmissa oli että kyseessä on vain joku pieni juttu - viikon lepo ja rauhallinen jatko siitä riittäisi. Ongelmat kuitenkin kesti ja kesti, kipulääkettä tarvittiin pidempään kuin luultiinkaan ja Hymy ei tuntunut toipuvan. Kävimme muutamaan otteeseen lämpökameran alla, ja kesäkuussa sitten röntgenissä.Selästä ei kuitenkaan löytynyt mitään sen ihmeellisempää, yliliikkuvuutta kyllä, mutta ei onneksi mitään vakavempia ongelmia. Harkintaan otettiin magneettikuvaus, jos selkäongelmat ei alkaisi helpottua. Puhetta tuli myös siitä, että fyssarilla olisi käytävä, siellä tosin käytiin vasta syyskuussa kun muutimme Jyväskylään. Siitä tuntui että alkoi selän kuntoutuminen ihan oikeasti, ja nyt tuntuu että olemme jo aika hyvässä paikassa selän suhteen. Pari päivää sitten, kun vielä saatiin Espoossa nauttia lumisesta kelistä, kävimme Hymyn kanssa lähikentällä vähän riehumassa. Rakas pallo oli mukana, ja sitä Hymy haki kuin ennenvanhaa. Välillä hirvitti kova vauhti ja hurjat loikat, mutta selässä ei näyttänyt tuntuvan miltään. Aivan huikeeta - muistan kun vielä touko-kesäkuussa mietin että parantuukohan tuo selkä ikinä edes sellaiseen kuntoon että Hymy pääsee rakastamalleen kentälle riehumaan. Näköjään (kop kop) parantui. Vielä kyllä tarkoituksena fyssarille mennä katselemaan koko kropan tilannetta, ja toki jatkaa selän kuntoutusta. Agilityyn tuosta selästä ei varmasti tule enää olemaan, mutta joskus voidaan varmaan ilman rimoja ja kontakteja mennä höntsäilemään toivottavasti.
Tätä tekstiä kirjoittaessa oli kurjaa huomata, että muistot tästä vuodesta liittyvät lähinnä tuohon selkäongelmaan. Mitä tapahtuikaan ennen huhtikuuta kun selkä meni? Oli pakko tarkistaa aiemmista kirjoituksista. Meidän elämään kuului paljolti agility, onnistumisia ja epäonnistumsia, hikeä ja puurtamista sen rakkaan agilityn parissa. Rehellisesti sanottuna en kovin montaa treenipostausta halunnut edes katsoa, niistä treenivideoista puhumattakaan. Ne vähäiset mitkä katsoin näytti juuri siltä mitä muistelin - oli kivaa, Hymyllä oli kivaa, saatiin onnistumisen tunteita ja tehtiin töitä tämän rakkaan harrastuksen eteen.. Pahalta tuntuu, ettei sitä voida enää harrastaa. Vaikka kaikkea muuta voidaankin tehdä, eikä se agility ole tietenkään se ykkösasia - iloinen ja terve koira on, mutta silti, voin hyvin myöntää että harmittaa ja ärsyttää, etenkin kun noita videoita katseli..Toki me ollaan tehty paljon muutakin kuin pelkkää agitreenia. Käytiin kokeilemassa rally-tokoa, lenkkeiltiin, käytiin Carusellissa usein ja nähtiin koirakamuja.
Vuoteen 2014 mahtui siis paljon, mutta harmillisesti selkävaivat vei suurimman huomion, ja yli puolet vuodesta.

Entäs sitten vuosi 2015? Vaikea sanoa mitä tästä tulee. Tärkein päämäärä on vahvistaa ja pitää selkä kunnossa. Toivottavasti päästään harrastamaan jotain, ja nauttimaan taas ihanasta kesästä. Saa nähdä lähteekö turkki taas kesätauolle!

ps. Tälläiset tarttui Hymylle Mustista ja Mirristä, ja voin suositella!

Jouluja

Joulukoiramme tyylikkäästi silmät kiinni <3

Takana on ihana ja rentouttava joulu! On herkuteltu ja oltu vain. Hymy on ollut kovasti hommissa - valtavasti ihmisiä joilta hakea rapsutuksia, joille viedä lelua ja muuten vaan iloisesti tervehtiä tasaisin väliajoin. Iltaisin täältä onkin löytynyt todella väsynyt sheltti..
Hymyn lahjat käydään ostamassa nyt jälkikäteen, katsotaan millaista aktivointilelua on Mustilla ja Mirrillä tarjota :)  Pukki toi kuitenkin muutaman paketin, ei tarvinnut Hympän ihan tyhjin tassuin jäädä aattona.
 

huolestuneena tarkkailemassa, mitä lahjoille tapahtuu?

"Saisinks mä ne takas?"

Hyvää Joulua! :)

Ihanaa ja rauhallista joulua kaikille :) <3