tiistai 16. lokakuuta 2012

Pienikin koira..


Pienikin koira voi paikata puuttuvan palasen elämässä.
I agree. Vaikka välillä käy pieni ajatus mielessä "sehän oli vaan koira", kuten
varmasti moni ei-koiraihminen ajattelee, mutta toisaalta ei sitä välttämättä tajuakaan kukaan muu kuin ne, jotka on joskus koiransa menettäneet tai ne joilta sellainen rakas yksilö löytyy kotoolta.
Ymmärrän kyllä että monille on vaikeaa tajuta kuinka paljon "vain koiran" menetys voi satuttaa, ja kuinka pitkään se voi painaa mieltä. Mutta kaikille
näille epäilijöille, se tuska on suuri kun joudut päättämään että ystäväsi elämä päättyy juuri tänään, ja tajuat että se ei koskaan tule kotiin takaisin. Lelut eivät pääse juuri hänen riepotukseen enään, eikä juuri hän heiluta häntää iloisena sinut nähdessään.
Se fiilis kun kukaan ei ootakkaan innoissaan kotona. Kun kukaan ei valtaakkaan sun tyynyä yön aikana. Kun kukaan ei reagoi innokkaasti pyörähtäen sun sanoessa "lähetäänkö" tai "mennäänkö ulos", "siankorva" tai jopa, "jääkarhu" (mysteeristä mistä Nella kyseisen sanan oppi) :).
Ja se fiilis kun pikkuhauvan poismenon jälkeen löytyy sen "siankorvakätkö" jossa on pölyinen, vähän jyrsitty siankorva - ja älyttömän huonosti piilotettuna, niinku aina.. <3



 kesällä 2010


Lepää rauhassa muru, olit kaikkea mitä pienestä perhoskoirasta voi toivoa - ja vielä enemmän
Gold Honey's Manhattan Lady, Nella (ja lukemattomat muut lempinimet!)
7.11.2000-23.7.2012


2 kommenttia:

  1. Kaunis teksti! Osanotot mutta onnea uuden pennun johdosta.
    Täältä saat uuden lukijan. :)

    VastaaPoista