Huonot uutiset.

Tämän viikonlopun aikana kaikki on muuttunut.
Juuri nyt minun pitäisi olla tuleva pentu sylissäni, tutustumassa siihen ensi kertaa! Ja 8 päivän päästä sen pitäisi olla kotiutumassa luokseni!
Toisin kävi, elämä yllätti taas. Pentuni sai jonkinlaisen sairauskohtauksen (aivoinfarkti, pullistuma, selkäytimessä jolu vuoto- neurologi ei osannut 100% sanoa mikä pentuun iski). Tyttö on elossa kuitenkin ja voi toipua vielä tästä, mutta jää näin ollen kasvattajalle kotikoiraksi. Toivon sydämeni pohjasta että pentu toipuu ennalleen ja pääsee elämään onnellista koiranelämää!
Minä taasen haikein mielin pakkaan hihnat, luut, lelut ja pian postissa tulevan sängyn kellarin uumeniin. Hautaan niin lähellä olleen unelman, kunnes sopiva narttupentu löytyy. Toivon että se tapahtuu pian, mutta tällä hetkellä olo on aika epätoivoinen ja pessimistinen..

Hyvin pieni osa minussa uskoo että jossain on se juuri minulle tarkoitettu pentu <3
olen kiitollinen siitä että 'pentuni' on kuitenkin elossa, siitä että kasvattaja piti minut ajantasalla tilanteessa ja kantaa vastuun ja huolehtii sairastuneesta pennusta, eikä myy sitä eteenpäin.
Ehkä kaikella on tarkoituksensa?
Who knows.