torstai 18. heinäkuuta 2013

Huomaamatonta harjoittelua

Ensinnäkin, mihin tää aika on kulunu? Ensi viikolla tuo pieni (kyllä, se on edelleen pieni..) täyttää jo 9kk! Vastahan se tuli meille.

Ja nyt onkin sitten hehkutusta luvassa. Tässä parin viime päivän aikana olen taas saanut huomata, että on toi vaan niin huippu koira, rotu, yksilö, siis kaikinpuolin kaikki täsmää. Lenkkien yhteydessä oon alkanut taas ottamaan vähän luoksetuloa, kontaktiharjoittelua, sivullemenoa, seuraamista ja paikallaoloa treenaamaan rennosti. Pitkään aikaan ei oo tullut kokeiltua miten hyvin tuo jaksaa olla paikallaan, tai kuinka pitkään jaksaa seurata. Hyvin ja pitkään! Tai no, ainakin meidän mittapuulla :D
Huomaa että Hymy oikeen nauttii kun pääsee loistamaan taidoillaan. Innostus nousee valtavaksi kun tyttö tajuaa että mulla on taskut täynnä nameja, ja edessä on pieniä treeninpätkiä.

Tuloksena on nyt muutaman päivän aktiivisen "treenaamisen" jälkeen luoksetulon vahvistuminen. Tulee taas vain yhdestä käskystä ja 9/10 tapauksessa jättää kiinnostavan asian omaan rauhaan, ja sinkoaa mun luokse. Jes! Tähän asti on lähes aina joutunut tänne-käskyä toistamaan muutaman kerran, ja se on turhauttavaa. Ja oma vika tietenkin vain, kun ei ole laiskana jaksanut näitä asioita harjoitella, miksi ihmeessä?!
Hymy on alkanut myös tarjoamaan seuraamista tosi paljon, ja reagoi heti kun mainitsen sen nimen. Ainakin jos ei oo mitään pahempia häiriöitä, aiemmin taas sai monta kertaa yrittää kiinnittää tyypin huomiota ennenkuin se edes tajusi että sitä kutsutaan. Eli taas kerran, jes! Seuraaminen on niin mahtavan tuntusta ollu nyt parin viime lenkin aikana, eihän tuo vielä pitkiä matkoja sitä jaksa, lyhyitä muutamien metrien matkoja, mutta sitäkin intensiivisemmin ja innokkaammin :)

Paikallaolo oli meidän agilitykurssin suurimpia ongelmia, kun piti lähteä rataa suorittamaan ja jättää Hymy odottelemaan lähtöviivalle. Melkein aina kun käänsin selän, niin lähti tulemaan perään, joskus jo aiemminkin. Ja kotimaisemissa harjoitellessa usein ei kovin kauas mua päästänyt, ja pienikin häiriö sai sen nousemaan ja tulemaan luokse. Nyt se on nakuttanu tosi nätisti paikoillaan, antanu mun kiertää selänkin takaa ihan iisisti ja jaksanut istua pitkiä (meille molemmille ikuisuuden tuntuisia) aikoja odottelemassa.

Eli meille kuuluu hyvää! On hyvä fiilis kun homma toimii, heti kun on vähän jaksanut/muistanut pieniä hetkiä lenkistä napata näiden juttujen muistelulle ja treenaamiselle, on tulokset näkyny. Onhan meillä lähtökohta aika alhaalla tietty, mutta jostainhan se on alotettava. Nyt sitten vaan toivon että löydetään joku tälläisille aloittelijoille sopiva agiryhmä, mahdollisimman pian! :) Onhan siitä jo muutama kuukausi kun ollaan viimeksi käyty treeneissä, huh.
Pian toivottavasti treenikuulumisia tiedossa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti