Sanni Husson luento

Maanantaina olin Sannin luennolla Espoon koirakeskuksella, koska aloitimme hänen agikurssinsa eilen.
Luento oli lähinnä aloittelijoille suunnattu, katsottiin läpi esteitä, ohjauksia, sääntöjä ja treenivinkkejä tms. Oli kuitenkin mielenkiintoinen  luento myös minulle, vaikka moni asia oli entuudestaan tuttu, oli kivaa! Etenkin kontaktiesteitä läpikäydessä kuuntelin erityisen tarkkaan, koska ne ovat meillä vasta edessä. Nyt kun ollaan puomia opittu jollain tasolla menemään, niin pitäisi alkaa niitä kontakteja miettimään, ja tietenkin tekemään. Uskon että meille valikoituu 2on2off, vaikka juoksarikin kuulostaisi mielenkiintoiselta. Olen kuitenkin saanut sellaisen kuvan, että se vaatii huikean määrän toistoja, ja työtä muutenkin, joten en tiedä riittäisikö meillä aika siihen, ja minun taitoni!

Eilisissä treeneissä Univet-areenalla meillä oli kuitenkin sijainen, mutta ihan kivat treenit. Vähän oli sähläystä treenien alku ja vuorojen ajoitus, mutta kai se kuuluu ensimmäiseen treenikertaan. Ensi kerralla sitten jouhevammin. Omaa vuoroamme odotellessa tehtiin Hymyn kanssa keppejä verkoilla ja pari hyppyä + putki pätkää lämmittelyksi.
Lopuksi testattiin vielä puomia, joka taas jännittti Hymyä hirmuisesti, mutta kyllä se sen meni. Hieno <3 Vähän Hymyllä oli niin sanotusti "ajatukset muualla", hallissa oli hirmusti uusia hajuja, ja esteet hiukan erilaisia. Myöskin äänet kaikui ihan eri tavalla kuin esim. Malminkartanon hallissa, joten räkyttävä koira ihmetytti Hymyä. Ensi kerralla halli on onneksi jo taas paljon tutumpi! Saisikohan sinne irtovuoroja?
Opimme myös uuden esteen, renkaan! Parin kerran jälkeen Hymy hyppelikin sitä ihan suvereenisti, olikin jo aika saada se mukaan meidän estekavalkaadiin. Mitäs meiltä vielä puuttuu? Noh, pöytä, A-este ja keinu. Ja kepeistä tietty suorittamisen varmuus, mutta hyvällä mallilla taidetaan jo olla!

Uutistulva part 1!

Huh, tuntuu että olisi kauheasti kaikkea juttua tänne kerrottavana. Aloitetaan kuitenkin sunnuntain treeneistä, jotka olivat viimeiset AST:n kentällä. Olen ehtinyt hehkuttamaan, kun on aina niiiiin nätti sää osunut treenisunnuntaille. Ja siltä se eilen aamulla taas näyttikin, mutta loppujenlopuksi treenasimme kosteissa oloissa, onneksi ei sentään satanut kaatamalla eikä edes kokoaikaa.
Suurin hehkutuksen aihe näistä treeneistä on se, että Hymy uskalsi mennä PUOMIN!!! JES!
Voi sitä iloa kun Hymy parin hyvin rauhallisen harjoittelukerran jälkeen kipitti puomia kuin vanha tekijä. Sain myös huomata kuinka tajuttoman nopeasti Hymy sen puomin menee, pääsi nimittäin vikalla kerralla vähän karkaamaan ja hyppäsikin kontaktien ohi, höh. Jatkossa pitää siis olla tarkkana ettei pääse karkaamaan ja siten ohittamaan kontakteja..!
Tähän väliin siis video todisteeksi, se uskaltaa! ;)

                                                              pienen tuen avulla aluksi<3

Toinen video on niin pimeä ettei siitä koneella juuri mitään näkyisi, mutta siinä se menee puomin jo ihan ilman tukea!

Puomiharjoitusten jälkeen alettiin tekemään melko mutkikasta rataa, jota oli itsekin välillä vaikea muistaa. Koiraa sai ohjata esteelle kyllä joka suunnasta, takaakierroilla ja vaikka miten. Aikamoista kiemurtelua! Hyvin meillä kuitenkin meni, ainakin siltä tuntui. Alan huomaamaan, että Hymy kehittyy isoin harppauksin mutta itse jumitan ohjauksissan, pitäisi varmaan mennä ihan ilman koiraa treeneihin, vain harjoittelemaan niitä ohjauksia ja AJOITUSTA. Vaikea laji! :D Mutta kyllä me opitaan, yhdessä!
En jaksanut alkaa väkertämään rataa ohjelmalla, se oli sen verran mutkittelua ettei siitä mitään selvää olisi saanut. Videot kertovat varmasti paremmin :)
Hymy suoritui kepeistä taas tosi nätisti, yksikään ei mennyt ohi ja valmentajakin totesi että varmistelen vähän liiaksikin suoritusta!
Näette myös pari videopätkää jossa valssin kautta yritän saada Hymyä kepeille, mutta ei meinaa millään onnistua. En tajua miten sain tuosta tehtyä mukamas niin vaikean ohjauksen, olin ilmeisesti vaan hirmusti myöhässä ohjauksessa. Eli ajoitusta, ja nopeutta minulle kiitos!

toivottavasti näkyy jotain! kunhan opetan hovikuvaajani videoimaan järkkärillä, parantuu videoiden laatu!



kepit :)



muuten meni kivasti, mutta vikan esteen Hymy päätti ohittaa. Höh.

Huomaamatonta harjoittelua

Ensinnäkin, mihin tää aika on kulunu? Ensi viikolla tuo pieni (kyllä, se on edelleen pieni..) täyttää jo 9kk! Vastahan se tuli meille.

Ja nyt onkin sitten hehkutusta luvassa. Tässä parin viime päivän aikana olen taas saanut huomata, että on toi vaan niin huippu koira, rotu, yksilö, siis kaikinpuolin kaikki täsmää. Lenkkien yhteydessä oon alkanut taas ottamaan vähän luoksetuloa, kontaktiharjoittelua, sivullemenoa, seuraamista ja paikallaoloa treenaamaan rennosti. Pitkään aikaan ei oo tullut kokeiltua miten hyvin tuo jaksaa olla paikallaan, tai kuinka pitkään jaksaa seurata. Hyvin ja pitkään! Tai no, ainakin meidän mittapuulla :D
Huomaa että Hymy oikeen nauttii kun pääsee loistamaan taidoillaan. Innostus nousee valtavaksi kun tyttö tajuaa että mulla on taskut täynnä nameja, ja edessä on pieniä treeninpätkiä.

Tuloksena on nyt muutaman päivän aktiivisen "treenaamisen" jälkeen luoksetulon vahvistuminen. Tulee taas vain yhdestä käskystä ja 9/10 tapauksessa jättää kiinnostavan asian omaan rauhaan, ja sinkoaa mun luokse. Jes! Tähän asti on lähes aina joutunut tänne-käskyä toistamaan muutaman kerran, ja se on turhauttavaa. Ja oma vika tietenkin vain, kun ei ole laiskana jaksanut näitä asioita harjoitella, miksi ihmeessä?!
Hymy on alkanut myös tarjoamaan seuraamista tosi paljon, ja reagoi heti kun mainitsen sen nimen. Ainakin jos ei oo mitään pahempia häiriöitä, aiemmin taas sai monta kertaa yrittää kiinnittää tyypin huomiota ennenkuin se edes tajusi että sitä kutsutaan. Eli taas kerran, jes! Seuraaminen on niin mahtavan tuntusta ollu nyt parin viime lenkin aikana, eihän tuo vielä pitkiä matkoja sitä jaksa, lyhyitä muutamien metrien matkoja, mutta sitäkin intensiivisemmin ja innokkaammin :)

Paikallaolo oli meidän agilitykurssin suurimpia ongelmia, kun piti lähteä rataa suorittamaan ja jättää Hymy odottelemaan lähtöviivalle. Melkein aina kun käänsin selän, niin lähti tulemaan perään, joskus jo aiemminkin. Ja kotimaisemissa harjoitellessa usein ei kovin kauas mua päästänyt, ja pienikin häiriö sai sen nousemaan ja tulemaan luokse. Nyt se on nakuttanu tosi nätisti paikoillaan, antanu mun kiertää selänkin takaa ihan iisisti ja jaksanut istua pitkiä (meille molemmille ikuisuuden tuntuisia) aikoja odottelemassa.

Eli meille kuuluu hyvää! On hyvä fiilis kun homma toimii, heti kun on vähän jaksanut/muistanut pieniä hetkiä lenkistä napata näiden juttujen muistelulle ja treenaamiselle, on tulokset näkyny. Onhan meillä lähtökohta aika alhaalla tietty, mutta jostainhan se on alotettava. Nyt sitten vaan toivon että löydetään joku tälläisille aloittelijoille sopiva agiryhmä, mahdollisimman pian! :) Onhan siitä jo muutama kuukausi kun ollaan viimeksi käyty treeneissä, huh.
Pian toivottavasti treenikuulumisia tiedossa!