tiistai 13. toukokuuta 2014

hello there!

Hiljaista on ollut, syystäkin, kun juuri mitään ei meillä ole tapahtunut. Paitsi, tättärätää, pientä, hyyyyviin pientä, paranemista. Tai paranemisen merkkejä. Fiilikset vaihtelee positiivisesta pessimistiseen, mutta nyt parina viime päivänä erityisesti ollut se positiivinen fiilis toipumisen suhteen. Selkäkipu on viimeksi osoittanut pientä "olemassaolon" merkkiä perjantaina kun iso läjä kavereita tuli viettämään iltaa. Hymy innostui muutamasta sen verran paljon että selässä näköjään tuntui, mutta ei selkeästi yhtään niin voimakkaasti kuin aiemmin; mitään uikahdusta tms ei kuulunut, hyppely loppui vain kuin seinään ja hetkeksi piti tulla minun jalkoihin. Muutamassakymmenessä sekunnissa Hymy oli tästä jo toipunut ja jatkoi iloisesti entiseen malliin.
Eli toipumaan päin ollaan, mutta täysin toivuttu ei. Kun miettii, että lähdettiin siitä tilanteestä että koira tärisee ja läähättää kivusta, siitä vähän "toipuneena" ei tullut niin voimakasta kipukohtausta mutta kipua tuli edelleen melkein aina vähän enemmän liikkuessa, niin on tämänhetkinen tilanne aika jees jo. Tai ainakin, voisihan sitä huonomminkin mennä varmaan.

Pitkä tie kuitenkin vielä on edessä. Yhä edelleen Hymyn ulkoilu on sitä, että kannetaan se nurmikolle ja siinä saa käveleskellä ja tehdä tarpeet, ja pikkuhiljaa myös joutunut/päässyt itse kävelemään ulkoilupaikalle.
Pallolla Hymy on kotona päässyt leikkimään sen verran, että kopitellaan tai rullaillaan sitä matolla. Kaikenlaista juoksemista tai äkkinäisiä liikkeitä/hyppyjä pitää edelleen varoa tarkkaan.
Tänään Hymy oli myös kaivanut lelukorista rakkaan narulelun. Sitä ollaan varovaisesti tänään nyi'itty varovaisesti, onpas ollut onnellinen koira siitä hyvästä! Selvästi koiralla fiilis paranee päivä päivältä, nyt vaan pitäisi edelleen pitää riehuminen ja juokseminen kokonaan aisoissa, ja yrittää pikkuhiljaa alkaa käveleskelemään ulkona enemmän.

Eilen ja tänään ollaan myös tehty pieni "temppuhetki" joka koostuu istumisesta, maahanmenosta ja maasta suoraan ylös nousemisesta ja huvikseen näyttelyseisomista vapaana. Näiden lisäksi ollaan peruuteltu muutaman askeleen pätkiä ja Hymy on myös kovasti tarjonnut oravaa, joten se ei ilmeisesti pahalta selässä tunnu. Juurikaan muita liikkeitä ei tässä vielä uskalla alkaa tekemään, mutta ainakin noita voisi tehdä useamman kerran viikossa, en tiedä onko niistä niinsanotusti mitään hyötyä mutta saapahan Hymy pientä puuhaa myös!

Tänään oli viimeinen päivä kun otetaan puolikas gabapentiini, eli tästä eteenpäin luomuna pitäisi mennä. Vähän jännittää millaisia vaikutuksia sillä on selkäkipuun, tai onko mitään vaikutusta. Hemmetti jos nyt jotain takapakkia tähän toipumiseen tulee! Sitten ainakin suuntana on suoraan röntgen ja tod.näk magneetti myös..
Mutta peukut pystyssä että kaikki menee hyvin, ja että päästään pikkuhiljaa treenaamaan Hymylle huippuvahva selkä - muita lihaksia unohtamatta!

Ainiin, Hymy on sairastumisensa myötä löytänyt kuitenkin uuden harrastuksen/ammatin;  personal trainer.
Hymyn personal treinaukseen kuuluu:
  •  vieressä läähättäminen kannustavasti
  •  mahan päälle makaamaan tuleminen kun teet vatsoja
  •  naaman nuoleminen kun yrität punnertaa tai lankuttaa, tulee myös mahan alle makaamaan
  •  tuo lelua naamasi/kaulasi päälle ekstrahaasteeksi: heitä samalla kun treenaat
  •  tiukka vaativa tuijotus jos et heitä lelua samalla kun teet niitä vatsoja
  •  on todennäköisesti kokoajan tiellä kun teet jotain tilaa vaativaa liikettä

    mutta halvalla lähtee, hinta varmasti sovittavissa. Palkka mieluiten kalkkunaleikkeenä.


do it! faster!

2 kommenttia:

  1. Meiltä löytyy kanssa oma personal trainer, mutta Hymy on kyllä vielä innokkaampi. :)

    VastaaPoista