hello there!

Hiljaista on ollut, syystäkin, kun juuri mitään ei meillä ole tapahtunut. Paitsi, tättärätää, pientä, hyyyyviin pientä, paranemista. Tai paranemisen merkkejä. Fiilikset vaihtelee positiivisesta pessimistiseen, mutta nyt parina viime päivänä erityisesti ollut se positiivinen fiilis toipumisen suhteen. Selkäkipu on viimeksi osoittanut pientä "olemassaolon" merkkiä perjantaina kun iso läjä kavereita tuli viettämään iltaa. Hymy innostui muutamasta sen verran paljon että selässä näköjään tuntui, mutta ei selkeästi yhtään niin voimakkaasti kuin aiemmin; mitään uikahdusta tms ei kuulunut, hyppely loppui vain kuin seinään ja hetkeksi piti tulla minun jalkoihin. Muutamassakymmenessä sekunnissa Hymy oli tästä jo toipunut ja jatkoi iloisesti entiseen malliin.
Eli toipumaan päin ollaan, mutta täysin toivuttu ei. Kun miettii, että lähdettiin siitä tilanteestä että koira tärisee ja läähättää kivusta, siitä vähän "toipuneena" ei tullut niin voimakasta kipukohtausta mutta kipua tuli edelleen melkein aina vähän enemmän liikkuessa, niin on tämänhetkinen tilanne aika jees jo. Tai ainakin, voisihan sitä huonomminkin mennä varmaan.

Pitkä tie kuitenkin vielä on edessä. Yhä edelleen Hymyn ulkoilu on sitä, että kannetaan se nurmikolle ja siinä saa käveleskellä ja tehdä tarpeet, ja pikkuhiljaa myös joutunut/päässyt itse kävelemään ulkoilupaikalle.
Pallolla Hymy on kotona päässyt leikkimään sen verran, että kopitellaan tai rullaillaan sitä matolla. Kaikenlaista juoksemista tai äkkinäisiä liikkeitä/hyppyjä pitää edelleen varoa tarkkaan.
Tänään Hymy oli myös kaivanut lelukorista rakkaan narulelun. Sitä ollaan varovaisesti tänään nyi'itty varovaisesti, onpas ollut onnellinen koira siitä hyvästä! Selvästi koiralla fiilis paranee päivä päivältä, nyt vaan pitäisi edelleen pitää riehuminen ja juokseminen kokonaan aisoissa, ja yrittää pikkuhiljaa alkaa käveleskelemään ulkona enemmän.

Eilen ja tänään ollaan myös tehty pieni "temppuhetki" joka koostuu istumisesta, maahanmenosta ja maasta suoraan ylös nousemisesta ja huvikseen näyttelyseisomista vapaana. Näiden lisäksi ollaan peruuteltu muutaman askeleen pätkiä ja Hymy on myös kovasti tarjonnut oravaa, joten se ei ilmeisesti pahalta selässä tunnu. Juurikaan muita liikkeitä ei tässä vielä uskalla alkaa tekemään, mutta ainakin noita voisi tehdä useamman kerran viikossa, en tiedä onko niistä niinsanotusti mitään hyötyä mutta saapahan Hymy pientä puuhaa myös!

Tänään oli viimeinen päivä kun otetaan puolikas gabapentiini, eli tästä eteenpäin luomuna pitäisi mennä. Vähän jännittää millaisia vaikutuksia sillä on selkäkipuun, tai onko mitään vaikutusta. Hemmetti jos nyt jotain takapakkia tähän toipumiseen tulee! Sitten ainakin suuntana on suoraan röntgen ja tod.näk magneetti myös..
Mutta peukut pystyssä että kaikki menee hyvin, ja että päästään pikkuhiljaa treenaamaan Hymylle huippuvahva selkä - muita lihaksia unohtamatta!

Ainiin, Hymy on sairastumisensa myötä löytänyt kuitenkin uuden harrastuksen/ammatin;  personal trainer.
Hymyn personal treinaukseen kuuluu:

•  vieressä läähättäminen kannustavasti
•  mahan päälle makaamaan tuleminen kun teet vatsoja
•  naaman nuoleminen kun yrität punnertaa tai lankuttaa, tulee myös mahan alle makaamaan
•  tuo lelua naamasi/kaulasi päälle ekstrahaasteeksi: heitä samalla kun treenaat
•  tiukka vaativa tuijotus jos et heitä lelua samalla kun teet niitä vatsoja
•  on todennäköisesti kokoajan tiellä kun teet jotain tilaa vaativaa liikettä
  
  mutta halvalla lähtee, hinta varmasti sovittavissa. Palkka mieluiten kalkkunaleikkeenä.

do it! faster!

kaks mummoa.

Tuli ihan mummofiilis kun eilen istuskeltiin Hymyn kanssa meidän rapun edessä penkillä, ja haisteltiin tuulen mukana tulevia tuoksuja. Tai lähinnä Hymy haisteli.. Ainut paikka missä ulkona on hyvä olla on tällä hetkellä syli. Muualla kärvistellään todella surkean näköisenä.

<3 (tämä lasketaan sängyssä olemiseksi t. Hymy)

 

                      
Suurta toipumista ei siis ole tapahtunut. Vieläkään ei olla uskallettu hihnalenkillä käydä, koska eilen levosta huolimatta Hymyä sattui aika kovasti ulkona taas ihan yllättäen, muutaman askeleen jälkeen. Tänään on onneksi ollut ok päivä, eikä kipuja. Odottelen kyllä eläinlääkärin yhteydenottoa, ja itseasiassa sen odotus taitaakin siirtyä huomiselle. Toivottavasti ei ole unohtanut meitä! Pitäisi nimittäin vähän pohtia, eteneekö toipuminen nyt niin hyvin kuin pitäisi, ja jatketaanko nyt vielä kunnon levolla muutamia päiviä ja katsotaan parantaako se tilannetta, vai lähdetäänkö tutkimaan lisää. Eilisilta meni aika ikävissä tunnelmissa kun kipu iltapissatuksella taas yhtäkkiä iski, tämä on nyt niin huono aika Hymyn sairastaa kun kahden viikon päästä minun pitäisi olla iskussa pääsykokeessa! Ja on niin kurjaa kun ei voi kipua mitenkään taikoa pois, eikä Hymy saa leikkiä rakkaalla pallollaan, tai tehdä mitään muutakaan :(

  

toipilaan aktivointia

                                         

                

Toinen ongelma toipumisen hitauden lisäksi on se, että Hymy on alkanut ahdistumaan ulkoilusta suuresti.. Ei mikään ihme sinänsä, koska ulkona ne pahimmat kivut ovat aina sattuneet, joten varmasti on jäänyt voimakas mielleyhtymä asiasta. On siis todella haastavaa saada Hymy tekemään tarpeitaan pihalle, kun jo rapussa huomaan kuinka sydämensyke alkaa kiihtymään ja koiran rentous häviämään. Eikä herkutkaan ole oikein toimineet apuna tässä tilanteessa (ei kelpaa enää ulkona), PAITSI nyt kun tajusin että onhan se yksi, ehdottomasti Hymyn mielestä maailman herkullisin nami mitä maan päältä löytyy, kalkkuna. Sitä voisi varmaan Hymyn puolesta määrätä lääkkeeksi tähän vaivaan, ja vielä hävyttömän suurina annostuksina.
Käydään nyt sitten ulkona ravaamassa mahdollisimman usein, ja lähinnä vain käymässä pihalla, laskemassa Hymyä nurmikolle ja kehumassa ja kalkkunaa syöttämässä. Jospa alkaisi taas ulkoilu maistua edes vähän paremmin?