kaks mummoa.

Tuli ihan mummofiilis kun eilen istuskeltiin Hymyn kanssa meidän rapun edessä penkillä, ja haisteltiin tuulen mukana tulevia tuoksuja. Tai lähinnä Hymy haisteli.. Ainut paikka missä ulkona on hyvä olla on tällä hetkellä syli. Muualla kärvistellään todella surkean näköisenä.

<3 (tämä lasketaan sängyssä olemiseksi t. Hymy)

 

                      
Suurta toipumista ei siis ole tapahtunut. Vieläkään ei olla uskallettu hihnalenkillä käydä, koska eilen levosta huolimatta Hymyä sattui aika kovasti ulkona taas ihan yllättäen, muutaman askeleen jälkeen. Tänään on onneksi ollut ok päivä, eikä kipuja. Odottelen kyllä eläinlääkärin yhteydenottoa, ja itseasiassa sen odotus taitaakin siirtyä huomiselle. Toivottavasti ei ole unohtanut meitä! Pitäisi nimittäin vähän pohtia, eteneekö toipuminen nyt niin hyvin kuin pitäisi, ja jatketaanko nyt vielä kunnon levolla muutamia päiviä ja katsotaan parantaako se tilannetta, vai lähdetäänkö tutkimaan lisää. Eilisilta meni aika ikävissä tunnelmissa kun kipu iltapissatuksella taas yhtäkkiä iski, tämä on nyt niin huono aika Hymyn sairastaa kun kahden viikon päästä minun pitäisi olla iskussa pääsykokeessa! Ja on niin kurjaa kun ei voi kipua mitenkään taikoa pois, eikä Hymy saa leikkiä rakkaalla pallollaan, tai tehdä mitään muutakaan :(

  

toipilaan aktivointia

                                         

                

Toinen ongelma toipumisen hitauden lisäksi on se, että Hymy on alkanut ahdistumaan ulkoilusta suuresti.. Ei mikään ihme sinänsä, koska ulkona ne pahimmat kivut ovat aina sattuneet, joten varmasti on jäänyt voimakas mielleyhtymä asiasta. On siis todella haastavaa saada Hymy tekemään tarpeitaan pihalle, kun jo rapussa huomaan kuinka sydämensyke alkaa kiihtymään ja koiran rentous häviämään. Eikä herkutkaan ole oikein toimineet apuna tässä tilanteessa (ei kelpaa enää ulkona), PAITSI nyt kun tajusin että onhan se yksi, ehdottomasti Hymyn mielestä maailman herkullisin nami mitä maan päältä löytyy, kalkkuna. Sitä voisi varmaan Hymyn puolesta määrätä lääkkeeksi tähän vaivaan, ja vielä hävyttömän suurina annostuksina.
Käydään nyt sitten ulkona ravaamassa mahdollisimman usein, ja lähinnä vain käymässä pihalla, laskemassa Hymyä nurmikolle ja kehumassa ja kalkkunaa syöttämässä. Jospa alkaisi taas ulkoilu maistua edes vähän paremmin?