Treenit oli todella kivat, ja en voinut olla muuta kuin nääääiiin ylpeä Hymystä. On se vain niin fiksu mamman tyttö! Ja toimii jotenkin niin hyvin, ainakin on viimeaikoina toiminut. Tuntuu että ollaan edetty agilityssä viimeaikoina isoin harppauksin, Hymystä on tullut jotenkin todella taitava lukemaan mun ohjauksia ja rataa yleensäkkin. Ainakin viimeiset 3 treeniä on mennyt vaan niin upeasti, että ei ole voinut kuin hymyillä ja katsoa tuota koiraa jättimäisellä ylpeydellä; jee me edistytään ja opitaan!
Otettiin ensimmäistä kertaa kepit mukaan osaksi rataa, tosin oli niissä verkot osittain, alussa ja lopussa. Olin todella yllättynyt siitä miten hienosti Hymy osasi hakeutua kepeille, vaikka putki oli houkuttimena vieressä. Muutenkin ekakertalaisena kepit radan yhteydessä, niin siihen nähden tuli todella upeita suorituksia. Muutoin radassa ei ollutkaan mitään sen ihmeellisempää tai vaikeampaa, vaikka aluksi jännitinkin miten selviydymme nelosesteestä, se oli nimittäin kaikille muille melko haastava. Olihan siinä aika tiukka lähestyminen ja vauhdikkaammalle koiralle oli paljon kätevämpää loikata se juuri väärältä puolelta. Taidettiin Sannin kanssa yllättyä molemmat ekalla kerralla kun Hymy sen taiteili ihan oikein, olin jo hidastanut vauhdin ja valmis vetämään sen kohdan uudelleen, mutta kyllä se vaan tuli antamani tilan perässä ja valitsi oikean puolen, joka kerta! On se niin niin mahtava koira <3 En osaa muuta sanoa enää, pelkkää hehkutusta :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti