Aloitettiin ensimmäisinä, ja olin niin tohkeissani treeneihin pääsystä että unohdin pyytää meitä kuvaamaan. Harmittaa, meidän rata olis kyllä pitäny saada videoitua! :)
Rata itsessään oli kyllä melko helppo, ei mitään kummempia ohjauksia. Valssia ja persjättöä, ja esteitä taisi radalla olla 13kpl. Ainut uusi asia oli kuollut/sokea putkikulma putkella nro 6 (mikskäsitäsanotaan). Hymy päihitti senkin oikeastaan heti, jo toisella yrittämällä ei ollut enään ollenkaan epäröintiä. Saatiin rata taas sujumaan niin hyvin että päästiin hinkkaamaan pieniä yksityiskohtia. Kuten niitä ajoituksia, ajoituksia ja ajoituksia. Käskytystä ajoissa, ohjaukset ajoissa. Ja selkeä rintamasuunta ja vauhtia kunnolla mukaan, tekemisen meininki siis. Ja se kyllä saatiin, otsa hiessä sai rataa juosta läpi. Huh, urheilu kyllä tekee onnelliseksi!
Etenkin kun se sujuu upeasti ;) Hymyllä oli jostain tullut taas vauhtia lisää, ehkäpä pieni tauko teki terää. Häiriötä ei myöskään otettu muista meluavista koirista, eikä mitään paineistumisen eikä edes kuumumisen merkkejä näkynyt. Kaikki meni siis nappiin, olisipa aina näin onnistuneet treenit. Sannin mukaan tekemämme rata vastasi kakkosluokan rataa, vähän vaikea uskoa..?! Ihan kuin meiltä luonnistuisi sellainen noin hyvin. Tietenkin tuosta puuttui kepit ja kontaktit, muttta silti. Höpöhöpö!
Onnistuneen rataosuuden lisäksi oli pari muuta positiivista yllätystä. Ensinnäkin, Hymy meni A:ta täysin pelotta. Toistettiin ties kuinka monia kertoja, ja aina se vaan sen meni. Ei tietoakaan epäröinnistä, panikoitumisesta A:n huipulla tai mitään. Kerran se jopa meinasi karata A:lle. Kuka on käynyt vaihtamassa Hymyn tilalle toisen minisheltin?!
Toinen iloinen ylläri oli kepit. 12 keppiä sujui ongelmitta, wow. Toki se vaatii vielä rauhallisen vauhdin, minut vierellä kävelemässä, tässättelen myös välillä että varmasti menee oikein, mutta kuitenkin. Tästä on suunta vaan ylöspäin.
cos I'm happyyy! kepitkepitkepit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti