Arkielämää

No heipähei! Allekirjoittanut on haalinut itselleen sen verran kursseja tälle keväälle, että aikaa ei tunnu hirveästi mihinkään ylimääräiseen riittävän. 

Hymyn arki koostuu tällä hetkellä pitkistä lenkeistä, lumihangessa möyrimisestä ja rakkailla leluilla leikkimisestä. Kovat pakkaset, jotka nyt tosin on jo hellittäneet, eivät innostaneet paljon mihinkään ylimääräiseen lenkeillä. Nyt säätilat alkaa taas olla siinä pisteessä että sormet ei ole kohmelossa eikä jäädy sekunnissa kun lapasen ottaa kädestä, joten voimme palata ihan alkeisiin jotka tuntuu unohtuneen pikkuneidiltä. Esimerkiksi muiden koirien ohitus. Onnistuu ihan ok, vapaanakin, mutta ei ilman ääntä tai pomppimista. Olisi kiva saada siitä ohittamisesta helppoa, niin ettei Hymy koe tarvetta sanoa ohimenijälle mitään kuten tällä hetkellä. Luokse se ei siis mene, vaan pysyy vierellä, mutta ei ole siihenkään enää pitkä matka.. Ja seuraaminen, ja sivulletulo. Treeniätreeniä, nyt ne on vähän... puolitiessä, hymy napottaa tyytyväisenä vinottain 'sivulla'. 

Toinen asia on sitten se ovikellolle haukkuminen, joka tosin ei liity mitenkääb kylmiin säihin ( :D looginen minä). Hymy haukkuu aina, ja kovaa. Yksin ollessa ei reagoi kylläkään. Tämän tavan haluan todella kovasti kytkeä pois.. Harjoitukset alkanee tänään kun on iso kasa opiskeluporukkaa tulossa iltaa viettämään. Jos on jotain superhyväksi todettuja keinoja tämän opettamiseen, saa enemmän kuin mielellään kertoa! 

Mitäs muuta sitten.. Harrastamismahdollisuudet ovat täällä Jyväskylässä vähän kaukana, mutta ei mahdottoman kaukana kunhan koulukiireet hellittää.

Ruokavalio koostuu milloin mistäkin, tällä hetkellä raakaruokavarastot ovat ehtyneet ja lähimpään Mustiin ja Mirriin on matkaa, joten useimmiten kupista löytyy raakana sikanautaa tai kalkkunanlihaa, kananmunaa, raejuustoa ja suurta herkkua; kirsikkatomaattia. 

Kameralla on tullut näpsittyä kuvia, mutta koneelle ne saan vasta ehkä viikonloppuna. Mac on epälooginen enkä osaa ladata sen kautta kuvia nettiin. Vielä. Ehkä opin :D

Tiivistettynä: hengissä ollaan, ja niin on blogikin, vähän vain hitaammalla tahdilla.. :)

2015 ja vuoden 2014 koonti

 

Hyvää Uutta Vuotta! Ihmeellistä miten voidaan jo elellä vuotta 2015, vastahan oli vuoden 2012 loppu ja saatiin Hymy kotiin..

     

<3   <3

Ehkä nyt on aika tehdä pientä koontia siitä mitä sisältyi vuoteen 2014. (Linkeistä pääsee aihetta käsitteleviin blogiteksteihin)
Päällimmäisenä vuodesta 2014 on mielessä selkäongelmat. Pääsykokeisiin lukeminen ei ollut tarpeeksi stressaavaa ilmeisesti, kun siihen päälle piti tulla Hymyn pieni onnettomuus. Aluksi kuvitelmissa oli että kyseessä on vain joku pieni juttu - viikon lepo ja rauhallinen jatko siitä riittäisi. Ongelmat kuitenkin kesti ja kesti, kipulääkettä tarvittiin pidempään kuin luultiinkaan ja Hymy ei tuntunut toipuvan. Kävimme muutamaan otteeseen lämpökameran alla, ja kesäkuussa sitten röntgenissä.Selästä ei kuitenkaan löytynyt mitään sen ihmeellisempää, yliliikkuvuutta kyllä, mutta ei onneksi mitään vakavempia ongelmia. Harkintaan otettiin magneettikuvaus, jos selkäongelmat ei alkaisi helpottua. Puhetta tuli myös siitä, että fyssarilla olisi käytävä, siellä tosin käytiin vasta syyskuussa kun muutimme Jyväskylään. Siitä tuntui että alkoi selän kuntoutuminen ihan oikeasti, ja nyt tuntuu että olemme jo aika hyvässä paikassa selän suhteen. Pari päivää sitten, kun vielä saatiin Espoossa nauttia lumisesta kelistä, kävimme Hymyn kanssa lähikentällä vähän riehumassa. Rakas pallo oli mukana, ja sitä Hymy haki kuin ennenvanhaa. Välillä hirvitti kova vauhti ja hurjat loikat, mutta selässä ei näyttänyt tuntuvan miltään. Aivan huikeeta - muistan kun vielä touko-kesäkuussa mietin että parantuukohan tuo selkä ikinä edes sellaiseen kuntoon että Hymy pääsee rakastamalleen kentälle riehumaan. Näköjään (kop kop) parantui. Vielä kyllä tarkoituksena fyssarille mennä katselemaan koko kropan tilannetta, ja toki jatkaa selän kuntoutusta. Agilityyn tuosta selästä ei varmasti tule enää olemaan, mutta joskus voidaan varmaan ilman rimoja ja kontakteja mennä höntsäilemään toivottavasti.
Tätä tekstiä kirjoittaessa oli kurjaa huomata, että muistot tästä vuodesta liittyvät lähinnä tuohon selkäongelmaan. Mitä tapahtuikaan ennen huhtikuuta kun selkä meni? Oli pakko tarkistaa aiemmista kirjoituksista. Meidän elämään kuului paljolti agility, onnistumisia ja epäonnistumsia, hikeä ja puurtamista sen rakkaan agilityn parissa. Rehellisesti sanottuna en kovin montaa treenipostausta halunnut edes katsoa, niistä treenivideoista puhumattakaan. Ne vähäiset mitkä katsoin näytti juuri siltä mitä muistelin - oli kivaa, Hymyllä oli kivaa, saatiin onnistumisen tunteita ja tehtiin töitä tämän rakkaan harrastuksen eteen.. Pahalta tuntuu, ettei sitä voida enää harrastaa. Vaikka kaikkea muuta voidaankin tehdä, eikä se agility ole tietenkään se ykkösasia - iloinen ja terve koira on, mutta silti, voin hyvin myöntää että harmittaa ja ärsyttää, etenkin kun noita videoita katseli..Toki me ollaan tehty paljon muutakin kuin pelkkää agitreenia. Käytiin kokeilemassa rally-tokoa, lenkkeiltiin, käytiin Carusellissa usein ja nähtiin koirakamuja.
Vuoteen 2014 mahtui siis paljon, mutta harmillisesti selkävaivat vei suurimman huomion, ja yli puolet vuodesta.

Entäs sitten vuosi 2015? Vaikea sanoa mitä tästä tulee. Tärkein päämäärä on vahvistaa ja pitää selkä kunnossa. Toivottavasti päästään harrastamaan jotain, ja nauttimaan taas ihanasta kesästä. Saa nähdä lähteekö turkki taas kesätauolle!

ps. Tälläiset tarttui Hymylle Mustista ja Mirristä, ja voin suositella!

Jouluja

Joulukoiramme tyylikkäästi silmät kiinni <3

Takana on ihana ja rentouttava joulu! On herkuteltu ja oltu vain. Hymy on ollut kovasti hommissa - valtavasti ihmisiä joilta hakea rapsutuksia, joille viedä lelua ja muuten vaan iloisesti tervehtiä tasaisin väliajoin. Iltaisin täältä onkin löytynyt todella väsynyt sheltti..
Hymyn lahjat käydään ostamassa nyt jälkikäteen, katsotaan millaista aktivointilelua on Mustilla ja Mirrillä tarjota :)  Pukki toi kuitenkin muutaman paketin, ei tarvinnut Hympän ihan tyhjin tassuin jäädä aattona.
 

huolestuneena tarkkailemassa, mitä lahjoille tapahtuu?

"Saisinks mä ne takas?"

Hyvää Joulua! :)

Ihanaa ja rauhallista joulua kaikille :) <3 

Kirje joulupukille

Jouluun on alle kaksi viikkoa. Miten voi olla mahdollista?! Jyväskylässä tuprutti taas eilen lunta, ja tänään se hävisi. Se siitä joulufiiliksestä.
Allekirjoittaneella alkaa l o m a huomenna ! Superstressaavat viimeiset viikot, deadlineja toisen perään ja vietävästi hommaa. Huomenna vielä yksi tentti rämmittävä läpi (ilmottauduin jo uusintaan), sitten otamme Hymyn kanssa junan alle ja suuntaamme pääkaupunkiseudulle. Jouluksi tosin palaamme tänne Keski-Suomeen :)

Paljon en ole (onneksi) ehtinyt mitään nettikauppoja selailla, mutta nyt kun joululahjoja pitäisi miettiä niin pakko se oli vilkaista. Tälläisiä juttuja Hymy (minä) mielellään ottaisi vastaan joulupukilta. Harmi vain, että aiempinakaan vuosina lahjat ei Hymylle ole mystisesltä pukilta tullut. Sängyn sentään saimme, ja nyt olisi tarve toiselle koska joululahjasänky on hieman liian iso "omaan koloonsa" täällä Jyväskylän kämpässä, ja Espoon kodista sänky puuttuu kokonaan..
Remedium on siinä siksi, että olisi kivaa päästä fyssarille, joko Remediumiin tai Animagille täällä. Vielä kivempaa olisi jos joulupukki sen maksaisi.. Taitaa kyllä kuitenkin mennä omasta taskusta ;)
Aktivointilelut olisi myös todella jees, ehdottomasti tarvitaan. Ehkäpä se on minun joululahjani itselleni ja Hymylle..

kuvat napattu Mustin & Mirrin sivuilta

Ikkunalauta

Hymy on löytänyt (minun pienellä avustuksella) meidän Jyväskylän kämpästä kivan paikan. Kerran otin sen syliini kun tein koneella kouluhommia, ja huomasin kuinka koko koira valpastui kun huomasi että tuosta ikkunastahan näkee ulos! Siitä se idea sitten lähti, kun kaipasin lukurauhaa istutin Hymyn tuohon ikkunalaudalle, ja siinä se tökötti tärkeänä. Ehkä jotkut ovatkin instagramista tälläisen ikkunalautakuvan bonganneetkin. Välillä vahditaan maaten, välillä istuen, jos tuli jotain todella hälyttävää näkyville. Ikkunasta on hyvä näkevyys järven ympäri menevälle lenkkipolulle, joten siellä tosiaan liikkuu paljon ihmisiä ja koirakoita joita täytyy tarkkailla silmä kovana.. Olisipa vain kunnolla lunta niin maisemakin olisi moninverroin nätimpi.

Lappi

moi !

Lapissa oli talvi, ihanaa! Hymy sai nautiskella ulkoilusta, joka tosin ei ollut yhtään kivaa ilman meitä. Hymy on kyllä hauska tapaus, olisi saanut juosta pitkin valtavaa tonttia vapaana miten haluaa, mutta suurimman osan ajasta odottaa nökötti ovella, että joku tulisi ulos tai edes päästäisi sisään. Nella (aiempi koirani) lähti ulos enemmän kuin mielellään, viihtyi ulkona jopa tunnin yksinään seikkailemassa ja nuuhkimassa. Tämä paimen ei selvästi tykkää yksin olla, kun lauma sisällä. Toinen suuri ero, minkä näitä vertailemalla huomasi, oli se että Nellalla oli kova metsästysvietti ( etenkin oravia kohtaan, koska perhoskoira), mutta Hymyllä ei taas juuri minkäänlaista. Iltakävelyllä, pilkkopimeässä, ihan parin metrin päästä meistä lähti kolme poroa juoksemaan. Hymy kyllä hätkähti ( niinkuin totisesti mekin), mutta sille ei tullut mitään pakkopäästänoidenperään-fiilistä. Kipitteli niiden jälkiä haistelemaan, mutta mitään sen kummempia fiiliksiä ei vapaana juoksentelevat porot herättäneet. Nella sen sijaan kyttäsi vieressä olevia poroja, jotka siis poroaidassa olivat, livahti välillä jopa aitaukseen niitä jahtaamaan, mutta Hymy on vain katsellut niitä tyynesti. Hassuja koiria :)

Pitkä viikonloppu meni aivan liian nopeasti, ja täällä me taas Jyväskylässä olemme. Lentomatkat Helsinki-Rovaniemi-Helsinki välillä taittuivat normaaliin tapaan, Hymy on kyllä mahti matkustuskaveri niin autossa kuin lentokoneessa tai bussissa. Juna meillä onkin täysin kokematta, mutta eiköhän senkin ehdi tässä kokea, kun autolla kulkeminen Jyväskylään loppuu. Mittariin on tullut ajokilometrejä nyt jo yli 9 000 kilometriä, 3 kuukaudessa. 3000km per kuukausi, aika hyvin. Voisi sanoa että menee tuo Helsinki-Jyväskylä reitti melkein silmät ummessa :) Juna on siis ihan tervetullutta vaihtelua, ehtii vaikka tehdä kouluh... päivitellä blogia matkan aikana!

Haluttaisi niin vuokrata agihalli ja mennä sinne Hymyn kanssa höntsäilemään, tietenkin ilman rimoja tai mitään kontaktiesteitä yms. Ihan vaan nauttimaan siitä fiiliksestä ja tehdä jotain ohjausharjoituksia, tai mitä vaan. Reissussa tuli nähtyä sellaisia loikkia, spurtteja, pysähdyksiä ja käännöksiä ilman selän reagointia, että uskon ettei "agility" sille yhtään pahempaa tekisi. Sohvaltakin loikitaan alas ja ulkona laukataan täyttä vauhtia. Ehkä joululomalla toteutetaan tämä haave!