Aika juoksee, suru helpottaa

23.7.2013 tuli kuluneeksi vuosi Nellan kuolemasta. Tämä päivä vietettiin kaverin & kaverin koiran kanssa telttaillen, tästä tosin lisää seuraavassa kirjoituksessa.
Tälläisinä 'merkkipäivinä' huomaa aina kuinka nopeasti aika menee. Vasta oltiin siinä vaiheessa kun joka kuun 23. päivä havahduin miettimään, että siitä on jo kuukausi, kaksi , kolme, neljä.. Ja aina tuli mietittyä katkerana '4 kuukautta sitten Nella oli vielä elossa ja kaikki hyvin'.
Pikkuhiljaa tuo ikävä päivä alkoi unohtua, ja sitä myötä ikävä helpottaa. Tai no, en tiedä voiko sanoa että se helpotti, mutta ainakin ikävöinnin määrä väheni huomattavasti.
Oli se vain niin mainio koira, niin rakas, joka ilahdutti meidän perhettä ja monia muita lähes 11 vuoden ajan <3
Yksi hymyilyttävä muisto on se, kun viime kesänä kaupan edessä kun odoteltiin,
eräs n. 9v tyttö rakastui Nellaan palavasti, ja matkaansa jatkaessaan totesi 'Heihei prinsessa ihanuus'.
Ikävä on edelleen hirmuisen kova, mutta onneksi on Hymy tuomassa iloa päiviin :)

Huomaamatonta harjoittelua

Ensinnäkin, mihin tää aika on kulunu? Ensi viikolla tuo pieni (kyllä, se on edelleen pieni..) täyttää jo 9kk! Vastahan se tuli meille.

Ja nyt onkin sitten hehkutusta luvassa. Tässä parin viime päivän aikana olen taas saanut huomata, että on toi vaan niin huippu koira, rotu, yksilö, siis kaikinpuolin kaikki täsmää. Lenkkien yhteydessä oon alkanut taas ottamaan vähän luoksetuloa, kontaktiharjoittelua, sivullemenoa, seuraamista ja paikallaoloa treenaamaan rennosti. Pitkään aikaan ei oo tullut kokeiltua miten hyvin tuo jaksaa olla paikallaan, tai kuinka pitkään jaksaa seurata. Hyvin ja pitkään! Tai no, ainakin meidän mittapuulla :D
Huomaa että Hymy oikeen nauttii kun pääsee loistamaan taidoillaan. Innostus nousee valtavaksi kun tyttö tajuaa että mulla on taskut täynnä nameja, ja edessä on pieniä treeninpätkiä.

Tuloksena on nyt muutaman päivän aktiivisen "treenaamisen" jälkeen luoksetulon vahvistuminen. Tulee taas vain yhdestä käskystä ja 9/10 tapauksessa jättää kiinnostavan asian omaan rauhaan, ja sinkoaa mun luokse. Jes! Tähän asti on lähes aina joutunut tänne-käskyä toistamaan muutaman kerran, ja se on turhauttavaa. Ja oma vika tietenkin vain, kun ei ole laiskana jaksanut näitä asioita harjoitella, miksi ihmeessä?!
Hymy on alkanut myös tarjoamaan seuraamista tosi paljon, ja reagoi heti kun mainitsen sen nimen. Ainakin jos ei oo mitään pahempia häiriöitä, aiemmin taas sai monta kertaa yrittää kiinnittää tyypin huomiota ennenkuin se edes tajusi että sitä kutsutaan. Eli taas kerran, jes! Seuraaminen on niin mahtavan tuntusta ollu nyt parin viime lenkin aikana, eihän tuo vielä pitkiä matkoja sitä jaksa, lyhyitä muutamien metrien matkoja, mutta sitäkin intensiivisemmin ja innokkaammin :)

Paikallaolo oli meidän agilitykurssin suurimpia ongelmia, kun piti lähteä rataa suorittamaan ja jättää Hymy odottelemaan lähtöviivalle. Melkein aina kun käänsin selän, niin lähti tulemaan perään, joskus jo aiemminkin. Ja kotimaisemissa harjoitellessa usein ei kovin kauas mua päästänyt, ja pienikin häiriö sai sen nousemaan ja tulemaan luokse. Nyt se on nakuttanu tosi nätisti paikoillaan, antanu mun kiertää selänkin takaa ihan iisisti ja jaksanut istua pitkiä (meille molemmille ikuisuuden tuntuisia) aikoja odottelemassa.

Eli meille kuuluu hyvää! On hyvä fiilis kun homma toimii, heti kun on vähän jaksanut/muistanut pieniä hetkiä lenkistä napata näiden juttujen muistelulle ja treenaamiselle, on tulokset näkyny. Onhan meillä lähtökohta aika alhaalla tietty, mutta jostainhan se on alotettava. Nyt sitten vaan toivon että löydetään joku tälläisille aloittelijoille sopiva agiryhmä, mahdollisimman pian! :) Onhan siitä jo muutama kuukausi kun ollaan viimeksi käyty treeneissä, huh.
Pian toivottavasti treenikuulumisia tiedossa!

Hymy the Brave

Yritin tämän tekstin kirjoittaa jo juhannuksen aikaan, mutta kiitos blogger appsin teksti katosi jonnekin! Höh.

Toivottavasti itse kullakin oli kuitenkin mainio juhannus ja säät suosi!

Meillä on kesä mennyt mukavasti, treenattu ei olla kyllä juuri mitään, ehkä sitten kesän lopussa päästäis taas agitreeneihin palaamaan :)

Hymy on kyllä saanut tehdä vähän kaikkea, kaikista eniten ulkoilla! Ja olla autossa, 2 viikon sisään tuli ajettua 4x 350km ajoa koira kyydissä, mutta hyvin ne meni, Hymy vain nukkui megalomaanisessa häkissään :)

Matkailu on kannattanut, sillä Hymy on päässyt metsään seikkailemaan, saunomaan, juoksemaan itsensä väsyksiin, pelaamaan jalkapalloa ja veneilemään moottoriveneellä! Ja uimaan tietty, hakemaan keppiä ja palloa merestä. 

Otsikko juontaa juurensa siitä, kun ollaan saatu ihmetellä Hymyn rohkeutta ja reippautta. Hän on niin ihmisrakas ja menee rohkeasti uusiin tilanteisiin, eikä hätkähtele turhia. Juhannuksena mökkeillessä sukulaispojat innostuivat ampumaan ilmapistoolilla, ja ihan oikealla pistoolilla. Jo pelkkä ilmapistoolin ääni saa sukulaisten hirvikoiran hätkähtelemään ja stressaamaan, mutta Hymy ei hätkähtänyt edes pistoolin järkyttävää metakkaa. Tämä tyttö nuuski ympäristöä rauhassa, samalla kun turvallisen välimatkan päässä pojat ampuivat. Melkein itse hätkähtelin kovasta metelistä, Hymy tyytyi välillä katselemaan mitä kauempana tapahtui mutta ei muuten reagoinut siihen mitenkään, aivan kuin kuuro olisi. superrohkea tapaus, pitänee viedä luonnetestin joskus!

Nyt tuli kerralla taas monen viikon päivittelyt, kaiken tämän voisi summata siten, että mitään ihmeellistä ei olla tehty. Paitsi kerran treenattu tee-se-itse-agiradalla! :D Ja ostettu uus TOSI hieno hihna!

 Tavoitteena käydä taas jossain match showssa pyörähtämässä kunhan ehditään, ja uida ja treffata kaverihauvoja! Kesästä nauttimista siis :)

         terdellä on käyty!

               jalkapalloa pelattu ;)

    piilotettu ruisleipää mamman 

    matkalaukkuun

 

          veneily, check!

    makoisat unet ulkoilun jälkeen, check x 

    250 kertaa

       uusi yyberhieno hihnakin vielä!

Match Show vol.2

Tänään lähettiin aika extempore Tuomarinkartanon vinttikoirakeskukseen mätsäreihin.
Ilma oli melko täydellinen, pilvetön taivas ja tosi lämmin! Tietenkin hieman ongelmallista tuollaisen turkikkaan kanssa, mutta ihan hyvin näytti Hymy kuumuutta kestävän. Piti vain muistaa tarpeeksi juottaa, välillä vähän viilentää kastelemalla koiraa ja häkki oli mukavan varjoisa soppi siinä olevien "suojien" vuoksi.
Verrattuna meidän ekoihin mätsäreihin, tänään meni ehdottomasti paremmin. Hymy jaksoi seistä kauempia aikoja paikoillaan, eikä tarjonnut istumista kuin muutaman kerran. Pöydälläkin se oli paljon reippaammin, ilmeisesti viimeksi pelotti se korkeus, nyt ei tuntunut olevan kovinkaan moksiskaan vaikka uusi tilanne se on Hymylle edelleen, mutta harjoittelua, harjoittelua! Onneksi itse tuomaria Hymy ei jännitä, on sen verran rohkea tyttö.
Nurmikko oli melko pitkää, ja tuollainen pikkusheltti kyllä upposi sinne mukavasti, ei meidän (eikä monien muiden) liikkeet päässyt kovin hyvin esiin.
Mutta oli taas tosi kiva päivä, ihana ilma, kiva tunnelma ja Hymylläkin oli selvästi hauskaa uusia tuttavuuksia tavatessa. Tulokseksihan saimme siis punaisen nauhan, mutta ei sen kummoisempaa menestystä. Lisättäköön vielä se, että Hymy taisi olla mätsäreiden ainut sheltti joka sen punaisen nauhan sai, haha ;D

ps. Kiitos kuvaajamme, Laura! ;)

olen niiiiin söpö!

ja osaan seistä pöydällä, ainakin jos ottaa kuvan oikealla hetkellä..

osaan myös seisoa maassa nätisti, ainakin jos näen namin kokoajan..

Koiran elämää

Hymyllä on ollut mahtava kesän alku. Ulkoiltu ollaan vaikka kuinka paljon, kepin ja pallon perässä on saanu juosta niin paljon kuin vaan jaksaa, ja tänään Hymy pääsi ensimmäistä kertaa elämässään uimaan! Haukilahden koiraranta kutsui töiden jälkeen, kuuma päivä ja aurinkoinen ranta, sekä vilpoisa vesi oli aika loistava yhdistelmä. Varoen mutta kuitenkin suhteellisen itsevarmasti Hymy käveli mun perässä mereen - ja shelttimäisellä varovaisuudella hän tietenkin muisti polskia pontevasti tassuilla  jo muutamia metrejä etukäteen, ennenkuin oikeasti joutui uimaan.
Uiminen ei selvästi ollut Hymyn lempipuuhaa, muttei inhokkiakaan. Rannalla pääsi kaikenlisäksi tapaamaan muita koiria, vaikkakin yksi innokas uros meinasi vähän latistaa Hymyn tunnelmat. Olisikohan juoksut tulossa vihdoin?!

Toinen kiva juttu on ollut leikkikaveri. Kaverin pikkuinen kleinityttö Zara (Zaran blogi) tuli käymään meillä leikkitreffien muodossa, ja hauskaa näytti tytöillä olevan! Kuvat kertovat taas enemmän kuin sanat, ja niitä tulikin räpsittyä muutamia, kerrankin järkkärillä! ;)

lutuinen pieni Zara<3

kesä

Ei lisättävää, kuva kertoo jo kaiken ;) kesäpäivästä nauttimassa kera kepin, pallon ja vesipullon! ..ja tietty aurinkolasit.

Tylsyys ja kääpiö

Eikös olekin kiva otsikko? Suorastaan houkuttelee lukemaan :D
Tylsyyttä on nyt ilmassa, niin itseni kuin Hymyn kohdalla. Pääsykoemateriaalit todella tylsistyttää, mutta toisaalta pitää mut myös kiireisenä.. Onneksi se urakka on ihan juuri takanapäin.
Hymylle tämä on ollut SUPERtylsää aikaa. Ollaan me kovasti yritetty ulkoilla lukemisteni ohessa, käydä pallokentällä ja treenailla juttuja. Mutta kun ei se riitä tuollaiselle virtapakkaukselle!
Sen voin sanoa että ihania on ne hetket kun on pitkä lenkki takana ja tietää että saa lukea ihan rauhassa, kun toinen vetelee hirsiä syvässä unessa!
Onneksi Hymy on löytänyt paikan, jota Nellakin rakasti. Tämän tytön kärsivällisyys ei tosin riitä siinä pitkäksi aikaa oleskeluun toisin kuin Nellan, mutta kyllä Hymy muistaa usein käydä pihan tilanteen tarkistamassa, kas näin;

Kääpiö-sana lipsahti otsikkoon kun katselin Hymyä hetken. On se vaan niin pieni, säkä taitaa edelleen olla 30cm. Karvaakin tuntuu olevan niin vähän! En mä nyt mitään karvajumalaa kaipaa mutta semmoset shelttimäiset karvat kuitenkin, kiitos! Ehkä se tosta kehittyy? Vai.. 7kk tulee täyteen muutaman päivän päästä, hassua miten se on jo niin "vanha" :) vastahan se tuli meille! Aika menee liian nopeasti, ei olla edes pentunäyttelyissä keretty piipahtamaan, iiks.vielä.



kesätyttö &  söpöt shelttipojat ottakaa yhteyttä!